Eläämellinen vastahanotto

Löytötarhasta meillen otettu flikkakoira ei meinannu pysyä nahoosnansa, ku äijänkäppyrä könys reirun parin viikon karkumatkalta asumiskotia. Heti ku aukaasin oven tupahan, leidi hyppäs suarilta kintuulta sylyhyn. Kyllä siinä äijän kapsalakut varisi kynsistä nopiaa.

Ikävisnänsä ollu rakki inuu ku piänen penikat ja putsas kiälellänsä vuaroon, korvat, nenän reijät, silimäluamenaluuset, korvan taustat, leuanalustan ja koko naaman. Ei meinannu vastahanottoseremoniasta tulla loppua monehen tiimahan.

Rotukoirankloppi tuli seki ovisuuhun ilimoottamahan, notta on kuulemma seki pikkuusen orotellu. Ei sanonu, notta lenkkiä vain vai mitä. Toisen ihimisen luntioomet on ollu koko äijän karkumatkan vähä huanolla nikaa ja rakit on saanu juasta vain pikkuusen avustajien kans omien pihakirmaasujen lisäksi.

Yleensä kollikoira kääntää selekänsä, jos sen miälestä joku on ollu liian kauan karoksis. Ny se meni istumahan soffalle ja orotti kaikes rauhas omaa vooruansa seremonioos. Ku kulukija pääsi sen toisen käsistä, soffalla alakas kauhia hännän vispoo. Tämä kaveri on herrasmiäs ja sei palio muuten hötkyyle. Ei nualeskele ihimistä sen kummemmin ku saa olla vaan likiitte ihan hiliaa. Niin noon erilaaset elukat.

Koko yän tua herra sitte nukkuu äijjänkäppyrän tyynyllä pää siävästi kaulalla ja toinen reires kiinni. Tuntuu ihan sellaaselta ku olis saanu tulla kotia takaasi.

Ku siältä Suamesta rupesin haavelemahan aamulla neliältä takaasitulua, näytti hallamittari 27 pykälää. Piti kattella vaateskaapista karstahousut jalakahan, nottei miähisyys pääse paleltumahan. Koko muun reisun oli ilima ollu aika soimiaa ennen tuata viimmeestä aamua. Perillä oli kuulemma kans kylymä, mutta kyllä se mittari oli silti kymmenen astetta lämpöösellä.

Aamulla näytti klasin alla siltä, notta ruahonleikkuukones pitää laittaa maharollisimman pian käyntihin. Pyhänä ei kuulemma saa prätyyttää, sellaaset on notuulit. Näytti pihalle tullehen kaikellaasia kukanronttoja ja jo syksyllä istuttamani kaikki sipulit näkyy kasuavan komiaa vartta. Ruahosipulin varrekki on jo yli vaaksan mittaasia. Näytti valesvireesehen istuttamani valakosipulit olevan jo siinä mallis, notta saa tällätä peltohon.

Maanantakina alakaa maanvilijelyshommat, jonsei sara kaatamalla. Mitää kiirusta ei oo minkää kylyvämisen kans, ku kasvuaika on pikkuusen piree ku kotosuames. Oon yleensä ottanu parikin satua monesta lajista, jos ei oo satanut koko kesää, niinku useen teköö.


Tällääsiä ronttoja oli ilimaantunu klasin alle suksittelureisun aikana.