Perakokiikkaa

Piänen krookusloman jäläkehen alaattihin taas pänttäämähän tämän maan yhtä kiältä. Ny pualen vuaren hariottelun jäläkehe ilimestyy jo kolomas ope pöyrän taakse. On kuulemma oikia ope, jokon ollu jollakin kipiänlomalla. Kaikki oli vähä ku äimän käkenä, ku luultihin ekan ollehen se varsinaanen ope. Se lähti jo syssyllä perhettänsä kasvattamahan.

Vaikkoli jo aika iäkäs tämänehtoonen versio opesta, se jaksoo riahua niinku joku riihen seinästä reväästy järkäles. Käret pyärii välihin ku tuulimylyllyn siivet ja naamalla oli monenlaasta klounin ilimestä. Se ei palio piitannu kunnella muiren ääntä , ku tuntuu tykkäävän omastansa aika lailla. Suamesta kattoen suaraa etelämmästä maasta tullu frouva oli kyllä aika kylläännyksis tuahon uutehen huhtojahan jo ensimmääsellä tauolla eikä tainnu jäärä yksin.

Jotenkin tuntuu erikooselta, nottei näistä jatkuvista opettajien vaihroksista oo kukaan muistanu puhua itte opetettaville. Ei oo vissihin tullu parahoollensa tai sitte on sekooksis jokku asiat tuas koulus. Ku kaikki on jo aikuusia ihimisiä, olis luullu notta oltaas kestetty totuus, jos sen vain olis joku päästäny suustansa. Erellinen ope kyllä laittoo omasta opetuksestansa tiatua sähköösesti, eikä tämä uus asia ookka sen kotkotuksia.

Ny sitä sitte alootettihin taas kerran aluusta ja tuntuu, nottei tällä opella ollu mitään kummempaa ajatusta, ku se toimitteli kaks ja puali tuntia niinku keitetystä lampahan päästä. Mä oon tuala kursilla ihan vapaaehtoosesti toisin ku moni muu. Rupes kyllä ny aika lailla jurppimahan ja suunnittelen oppimispaikan siirtämistä omahan kotia.