maanantai 9. maaliskuuta 2009

Piäntä hualtua

Otin ja truiskaasin viälä ruastehen suajat ja vähä färitin kulunehia kohtia tuas naapurin paappavainajan entises koslas. Aattelin, nottei se paappa vaan rupia kääntyylemän siälä loorasnansa, jos mä sen entisen silimäterän viän viarahasehen maahan kovin ryättääsen näköösenä. Vanha herra ku murehtii elääsnänsä monehen kertahan, nottet suinkaa oo myyrä paukahutta entistä rakastani. Mun piti kuliettaa herra tuanne kellarihin autotallihin monta kertaa ja näyttää, jotta talles on.

Soon ny se punaanen tiänniälijä täynnä tiatokonehia, kuvallukijoota, tulostimia, tosi isoo vahtooruutu ja kaikkellaasia hiirulaasia ja hirviä määrä johoronpätkiä. Siivosin vähä nurkkiani tiäteesjätöksesta ja meinaan koota nuasta Suames jonkullaasen toimivan vekottimen. On siinä kuarmas yks ihan nykyaikaanen lootaki ja ohojelmat ihan viimmeesen päälle. Sain sen kolomella kympillä, ku sen viipperö pitää kuulemma aivan hirviää vinkunaa.

Mullei oo suksittelureisullani mitää valamista konesta huushollisnani. Ei oo taloos mitää muita johtojakaa ku virtajohto. Jollakki mokkulalla kuulemma voi päästä liniahan kiinni. Pitää ny sitte kattella onko tuas asias mitää perää.

Yritän ny jotenki pitää päiväkiriaa. Olishan siltä korosta vain neliäkymmentä kilomeeteriä kiriastohon, notta eiku sinne sitte, jos omat viritykset ei tuu kuntohon.

3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ajelehan varovasti. Tervetulua kotomaahan :-) Täällon varmahan viälä sulle passelisti luntaki suksiteltavaksi.

Arjaanneli kirjoitti...

Täälä sataa rättejä.... Miepä vastasin haasteesen. Paljastin kaiken!

vilukissi kirjoitti...

Kotomaa odottaa..vähän harmaana ja lumisateisena. Älä katko koipiasi Lauhassa.