Vaikeuksia voittamas

Kylloli pikkuusen risaasta kotomatkan loppupuali. Pääsen kolomensaran meetrin päähän ihan heleppua ja sittoon kauheeren lumipenkkojen takana motis. Ei sunkaa siin olisi muutoon mitää kuriaa ollukkaa, muttoli syränyä enkä löytäny koslasta minkäällaasta tuikkua siihen hätähän. Mun oli viälä sentähäre saatava se pelliloota omahan pihahan, ku siäloli sisällä vaikka mikkä määrät paleltuvaa tavaraa.

Siälä pimiäs tontturooresnani kompuroottin sillä omalla tiälläni isojen jäävuarien ylitte ja olin tiätysti päälläni mihinä ojanpohojas kulloonki. Olin kyllä kuullu naapurin serältä, nottoon siinä mun tupaani kiärtämäs sellaanen pöörrööstin kilipaalureitti. Ei ollu ne järiestäjät pitäny niin kauhian tärkiänä mulle ilimootella.

Oli se mun naapurini ollu siälä pikkuraktorillansa kokeelemas pystyykö lykkööstimen terä paltehisihi. Ei ollu pystyny, mutta mun pistolapioni pystyy, ku olin sen ja lampun siältä korostani hikipääs löytäny. Sattuu sitte yks traktorimiäs näkemähän mun kamppaaluni ku pakkas ne mun löytämäni lamput silloon tällöön vilahtamahan.

Ei siinä sitte sen kummempia ollu, ku pari tuntia ähellettihin yhyres ja läpimärkä miäs sai ruveta aloottamahan perunapussuusten ja muiren tavarooren hyysäämisen sinne tupahan. Pakko oli tuuhastaa valakiaki uunihin ku se laattia pitää tupaa vain pikkuusen horniana.

Pääsen sitte koittaman maatammenuaki joskus pikkuusen ennen sianpiäremää. Ei tarvinnu mennä sänkyhynsä, siäloli muita. Ja tuatu hirmuunen kasa mun nualle viarahille laittamiani färitettyjä kaurahiutalehia evähäksi. Oli piretty sitä sänkyä vessanaki ja ei auttanu ku huirella kaikki sänkykappehet hangelle. Oli niihin tullu nenähän ottava ominaashaju.

Aamulla tiätysti alakoo kauhia pyykinpesu ja siivuaminen, ku oli tullu kaikellaasta ryättää joka nurkkahan. Lähärin mä tiätysti pihallekki kattomahan niitä koko Suamen mestaruuspörrööstyksiä. Ei ollu pitkä aitiohon, ku meni se ura viiren meetrin pääs portahistani ja kymmennen meetriin päästä saunanklasista.

Huamasin siinä katkus ja prätinäs, nottoli joku terävänoukkaaneen siipielukka hakannu mun makuuhuanehen seinähän viirentoista sentin reijjän. Oli vissihin punalakkinen lintu tuumannu siälä olovan lämpöösee, ku ihan rästäsvuaros. Oli tainnu tulla jotaki häiriötä, ku oli pikkuusen ennen tapeettia lopettanu hommansa.