Orotetut ja orottamattomat yllätykset on jonkullaases hoiros. Ny tyäleiri on pikku hiliaa keikahtanu suunnitelman mukaaseksi suksittelulomaksi. Eileen taivahalta tuli kaikellaasta roipesta ja oli koko lailla lämpööstäki. Olin jo vähällä peruuttaa lukioflikkani kans tekemäni sopimuksen, notta koulun jäläkehen kirmaastahan larullen.
Onneksi en ollu mitää sellaasta keriinny toimitella, ku hakaasin perillisen koulusta. Eiku vähä kliisteriä suksen keskustashan ja sitte vaan asiahan. Pito oli täyrellinen, muttei tuanne Lauhan huipulle mennes oikee luistanu. Sinne on sentäs saran meeterin kaaparoonti ennenku laki häämöttää. Takaasittulo oli yhtä lentua ku oli vähä vissihin ruvennu kylymäämähänki.
Mutta voi tämän aamuusta riamua. Komiampaa ilimaa eikä keliä voi olla olemaskaa. Mulloli tiätysti sama suksittelukaveri, kuinkas muuten. Kauheehin mittoohin kasuanehen kampraatin sukset ja kepit on piänes aijjas jääny tikuuksi, mutta ny saatihin eres kepit melekee oikiammittaaset. Kylloli äijänkäppyrällä kova tyä pysyä näkötuntumas uurestisyntynehesehen kykyhyn nähären.
Ku oli nii maharottoman hianua kaikki tämänpäivääses touhus, vetäästihin tiätysti kaksinkertaanen kilomeeterimäärä ku eileen. Tuntuu tekevän tosi hyvää käppyrän kipeelle nivelille. Ku yleensä porottaa jostaki, hiihron jäläkehen ei tartte larata naamahansa minkäällaasia tulehrusknappia. Sellaasta hommaa soon mulle.
Jatkan suksittelua viälä monta päivää kesällä kesken jäänehen sisäremontin välipaloona. Pitääs tuhurata maalilla pari piäntä seinää ja naulaalla muutama lista katon ja laattian rajahan. Hommani olis ollu tällä reissulla jo aikaa valamis, jonsei olisi tullu nuata yllätyksiä. Uusiaki voi tiätysti tulla koska vaan.
Yhtenä päivänä multoli jääny ovi ihan seliällensä, ku olin lähteny kauppoohin hortoolemahan. Ei olis ollu mikää ihimes vaikkolis hirvi tai peura istunu mun uurella soffalla ja vaharannu telekkaria. Niiton trampannu jäliistä päättään aika lailla mun pihani poikki, ny ku se kelkkaan prätinä on hellittäny. Ku meilloli siälä toises kotomaas eka koira uus, se vahtas kerran soffalla telekkaria ku tulin kotia. Näytti olovan mukava kattella sen kotokiälistä lastenohojelmaa. Ei ollu ku yhyren nappulan syäny kaukosäätimestä, mutta päälle oli töllön saanu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti