Ei pitääsi aukua päätänsä aioottomilla aioolla. Aamulla kismitellesnäni haikaalin, notton oltu monena pyhänä johonaki torilla silimittelemäs. Ei menny kauaa ku oltihin yhyrellä kaalattomalla maalaastorilla. Mun pisti vähä vihaksi, ku mun lompsa oli täynnä myllykuittia, muttei yhtäkää ehejää eurua.
Vaimo jonotti koiratiskillen kuivatut siankorvat ja kärsät miäles. Mä siinä joutesnani mutajin, jottei mulloo ittellä yhtää toimintarahaa. Petikaverini ruataasi siitä paikasta rentua mullen vitosen kourahani. Mähän oli niin ilahruksin, notten saanu mitää sanotuksi.
Ei menny kauaa ku mulloli muavipussis auton haitaritunkki ja puali kilua hevoosen kengän nauloja. Jäi viälä yks euro käristysmakkarahanki. Justihin oli tultu kani- ja kanahäkkien sivuutte ja mun olis teheny miäli vipinää piahallemma. Vaimoonen mainitti, notton rakkimma purkkiruaas ja elävää ravintua ei ny tarvita.
Ny on kotona hevoosen kengän nauloja. Ens kerralla, jos saan toimintarahaa, ostan hevoosenkenkiä. Sitte joskus myähemmin mä voin verota nuahin tavaroohin, ku hevoosen osto on eres. Eisunkaa me ny millää kengillä ja nauloolla saara tuata nurmia hoirettua ja mistä saarahan valakosipuliille kasvuvauhtia tuala klasinalla. Kyllä meille ny ostetahan oikia hevoonen. Sillä vois karahuttaa tuanne kirkollekin ruuhkia halaveksuen.
Ostim mä sitte mamman rahoolla yläsäilöllisen maalipruitan ja jotaki mustia kasvannaasia, jokkon meirän afrikkalaasten kaverien miälestä perunan maakuusia, mutta pikkuusen makiampia. Vissihin niinku paleltunehet perunat. Pitää tähärystää viisahasta konehesta, notta saako nuasta eluansa joskus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti