Tässä on edelleen elämän sietämätön keveys päivittäisenä ruokalajina. Rahdattuani vaimoni aamulla metroskoopille, näin että kadulta löydetty ihastuttava piskimme oli pemistänyt roskapussimme.
Tuohan on etsijäkoiralle ihan tavallista. Jokainen irtopussi pitää käännellä ja tullata. Lattialla olleista jäännöksistä voin päätellä, että roskiksessa oli ollut se kuppi, missä sain laivalla väkeviä kipulääkkeitä. Muistikuvani on, että kupin pohjalla oli vielä muutama pyörylä.
Isossa hädässä tehty perhesyyni ei tuottau tulosta lääkekupin päätymisestä roskiin. Myöskään siitä ei ole varmuutta, olisiko kupissa ollut vielä särkylääkkeitä.
Nyt epätietoisen ihmisen tärkein tehtävä on seurata rakasta tullaajaa. Vielä ei ole näkynyt minkäänlaisia flegmaattisia oireita. Eläinlääkäri on onneksi kivenheiton päässä. Tekeekö lekuri sitten jonkinlaisen huuhtelun, ei kuulu minulle.
Mitä vähintäin opin tästä? Pitää viimosen päälle tarkistaa ja vielä tarkistaa, mitä roskiin heittää. Aivan kuten toimittaja joskus joutui tekemään ennen juttunsa julkaisemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mulla levitti harakka kerraasti koko roskapussillisen roskia ympäri pihaa, silloin olisi voinut vaikka toivoakin muutaman flegmatisoivan pillerin jääneen pussiin ja päätyneen harakan sisuksiin. Juota sille tullaaja-tallaajalle nyt paljon vettä, vai ei kait koiraa voikaan pakolla saada juomaan nesteitä. Toivotaan nyt, että pelko olisi suurempi kuin itse paukahdos!
vilukissi; Ihastuttava tullaajamme on kondiksessa. Eli pelko oli pahempi kuin...
Pahoittelen sitä, että en osaa nyt käyttää oikeaa kieltä. Elämäni on ollut jonkun ajan extremeä ja siksi teeskentelen puheenikin...
Ehkä huomenna...
Lähetä kommentti