Tulos on

Meni justihin karulla hiliaa joku julistusauto. Sen katolla olovan ääntä särkevän kovaäänisen puhees olin kuulevana jotaki, notta Jeesus tuloo pian. Ku on oma ääneni viälä pikkuusen huanon saattonen, en keriinny kysäästä, notta meillenkö.

Tottapa sillä kulukijalla on sitte aikanansa omat avaamet föliys. Mä en ainakaa aukaasen uksia kellekkää tiätämättömälle. Vaikka on ny tuasta tulosta varooteltu, en tunne silti kulukevaa tapausta. Meitei oo ainakaa koskaa esitelty.

Täs tramppaa monellaasen asian kauppaajaa. En osannu yhtää tätä kiältä, ku naapurin fryäkynä tuloon hartahalla naamalla mullen kauppaamahan jotaki paperia eli vihkua. Olis se vissihin ollu ilimaanen, mutta sanoon huanolla saksallani, notta hajen itte kaikki tarvittemani jostaki puarista. Ei toimitellu naapuri mullen kolomehen vuatehen sen perähän. Mä en nähäny siinä mitää haittaa eli kummallista.

Suames mulloli jääny porstuan ovi auki. Päiväunet ku komistaa, verin soffalla hirsiä ihan täysillä. Yhtäkkiä mä herään ku painajaasehen. Mun tiätämäni fyrrykyröläänen miäs riapoottaa mua olokapäästä ja piäni poika kattoo mua pualen meeterin päästä suaraa silimihin.

Viarahan asia oli, notta aikaa tuloo. Oot varmahan huamannu, nottei tee puukaa lehtiä tänä kevähänä. Se poika ei osallistunu tuahon tiarootuksehen millää lailla.

Sain joinki silimäni raollensa ja könysin pystyhyn. Kysyyn päivää vaille kersantin äänellä, notta mistä sä kuule puhut. Itte ovesta päässy kulukija tiätysti kertas uutisensa.

Suutuun ihan silimittömästi ja sanoon, notta muutama metri fyrrykyrööhin päin on seinästä viis hirttä poikki. Viittikkö lähtiä tarkistaman tiatuas sei reiän kautta. Lähti, eikoo palajanu tarkistetun uutisen kans koskaa.

Ny justihin vasta, kolomenkymmenen vuaren päästä, äkkäsin mikoli tullu sanoman kauppaajan miälehen. Keskellä tyäpäivää soffalla rötköttävä äijjä varmahan viistotti jotenkin liämiruakintahan tai muutoon vapaavalintaasehen turmiohon. Itteni puallustukseksi voin sanua, notta pystyn kyllä nukkumahan aina ku väsyttää. Mua ei oo koskaan haitannu mikkää kuunkiarrot tai tyäaijjat tuas miäles.

Ovelle tungeksivista asiooren kauppiahista partiolaaset on täälä hirviimpiä. Niitä tuloo polovihousuusnansa pariki kymmentä oven taa rähäjämähän ja koirat saa aina hirviän raivarin. Mä pyyrän tungeksijootta nykyysin aina kukkarosta jonkuullaasta paffinpalaa nähärä, ennenku suasittelen niiren matkan jatkamista.

Joskus, mutta tosi harvoon, ovenhakkaajilla on jotaki tähärellistä toimiteltavaa. Jos karmia rupiaa riapoomahan vaikka Päntänehen viulu- ja rekikoriaamon erustaja asiansa heti esittään, voi olla notta saakin toimitella hetkuusen. Viuluni ja rekeni on ny kumminki kunnos.