Kysyyn rakkahaltani, notta kualenko mä. Sanoo, notta kualet. Arvootukselliksena imehisenä ei veikannu aikataulua sattumuspäiväksi.
En oo ihan varma, olisko kuallehena paree ku ny. Jyrsii. Minkä tähären flenssuniki on ku kualeman porttia aukaasis? Joskus ylihuamenna oon taas ihiminen. Jyrkät kääntehet elämäsnäni on ku sääntö.
Paskan mariat. Alle kouluikääsenä multa krapsittihin kitarisat ja aikuusena nialurisat. Oli kuulemma niis pasillipesät.
Huajun ja notkun. Orotan ihimisyytä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mulle riittää hyvin tämä syntinen elämä, taivas vaikuttaa tylsältä..
Ja kans Hannele. Odotan siis edelleen kumpi hyvä minut valitsee tyköönsä. Olen valmistunut kiroilemalla ja rukoilemalla.
Vai, notta sellaanen päivä...räytymispäivä. Mulla lukoo tuas vuanna viis teherys merkkoostyäs...kärsi kärsi, kirkkahimman kruunun saat. Toises lukoo, notta elämä on taistelua keherosta hautahan asti ja kolomannes, notta opi kärsimähän valittamatta. Noli varmahan yhtehen aikahan sellaasia...lohorun sanoja. No, mä en ny nuan lohoruta, vaan sano, notta usko tai älä, parempia aikoja o tulos! Sano sille rakkahalleski terfyysiä.
Vilukissi on sialuni varielija. Kissi on. Kissis on sellaasia ominaaksuksia jotei muis oo. Kuka osaa purottaa maalimahan? Vilukissi.
a.v.a.n...ihimisen paras ystävä ei ookkaan koira vaan kissi! (soot ny eri miältä, sullon niitä, parhaita ystäviä)
Lähetä kommentti