Ny alakaa hirviä jännitysnäytelmä siitä, kuka saa suuhunsa ensimmääsen mun treenamani mansikan. Peli on kovaa, sen tiätää ny jo. Täs orottaa kiäli pitkällä keltanoukkaaseet rastahat, iliettävät kymmenen sentin mittaaset tappajaetanat ja mä ittekki viälä orottelen jantus jaloon makiaa suuhuni. Tai oikiastansa mähän kannan aina komiimmat mariat rakkahalleni, niinku kunnon miästen tuloo teherä.
Vetääseen ny sitte harvat lukijani jännittämähän ensimmääsen kypsän mansikan nappaajaa. Eherotuksia on kolome:
Ekan mansikan syää suihinsa 1) rastahat, 2) etanat tai 3) itte ihiminen.
Arvootahan sitte tuan toisen ihimisen kans pualueettomasti kommentootiruurus oikeen arvannehien kesken palakinto.
Se on tiätysti jotaki tämän maan hyvää. Ku sitte aikanansa voittaja seleviää, saan varmahan osoottehenki sähköpostis. Palakinnon arvo tuloo varmahan olemahan palio suuree, ku koko mansikkasato, mutta pelaamises pitää olla kunnon panokset, se on selevä.
Kuvas olova mansikka on se mitä seuratahan ja jos sille tuloo joku trukoma ennen kypymistä, otan viäres olevan ja samas kehitysvaihehes olovan kaverin kilipaalun kohteheksi. Jos ei notuulit oo selevät, saa kysyä.
Kilipaalumansikka on ikivanhan isoon koivun kannon noukas. Moon siihen teheny hinanon mansikkamaan. Ei tartte mihinää askaresvääräs sitä hoitaa, ku on navan korkuurella. Oon siihen lahohon kantohon lykänny viälä pilipastamani lahon kuusenkannon osat. On siinä sitte pussuunen viälä kontuaki. Tuahi on viälä ihan ehejä, muttoon tällänny kivet tueksi tuan teelmäkseni sujaksi, jottei se vaan nuliahra nurmelle.
Mun oma haaves olis, notta saisin sillä ensimmääsellä ilahruttaa vaimon makuhermoja. Solis niin komiaa retuuttaa ihan itte kasvattu ruaka kaverille. Se saattaas ilahruttaa kummanki miältä. Sev verran oon pualueellinen, noottoon teheny kauhiat parrikaarit nuata muita kärkkyjiä vastahan. Mansikooren päällä on tiätysti kunnon lintuverkko ja cd-levyjä keikkuu narunpätkis keppien noukis. Etanoota varten oon vaihtanu justihin uuren pullon kaasupuhaltimehen ja kaliaa oon ostanu niiren juattamiseksi.
Moon ihan täyrellises puallustusasemas nuata torennäköösiä rosvoja varten.Tiärän silti, jotta nua kilipaalijani on kaikesta hualimati vartehenotettavia vastustajia ja niitei saa mihinää nimes aliarvioora. Oon sitte viälä tällänny korveen täytöhön nokkoosia ja ja vettä ja muhitan tuasta sellaasta litkua, jotta kaikki sittiääsekki pysyy eros mun herkkutehtahaltani. Ens sijaasesti mä taistelen omppujen ja kaikellaasten puskamariojen pualesta tualla nokkoosliajulla.
perjantai 8. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Mansikoota ko sielä jo ootellaan. Täälläpäin ei oo ees koivu hiirenkorvalla.
Toivotaan jotta ihminen ois ensimmäinen syöjä. etena ovela varas taitaa mataa jo sitä kohi.
Veikkaan ihimistä. Sen verran kovat on nuo varotoimenpiteet, ja motivaatiokin kohdallaan.
Mäki heittäyryn optimistiksi ja veikkaan, notta ihimisen suuhun päätyy tua nimenomaanen lupaavan näköönen yksilö. Kun ei ny sitte vaan mikään verenpaisumus pukkaas ja homehet veis koko herkkua...
Ethä nää uo unhottanna yht mansikka rosmoo. Meil nimittäin alkop yhesaikoo kuusenoksil mansiikat helottaa ja sitä kauhiist ihmeteltihin jot kuis ny silviisii nii orava perkules niit noukkis ja sinne oksille tallensi.
Mie kans luulen jot ko toi alkaap punastellee nii sie siihe vieree jämähät uottamaa jot suat sen armaalles poikia.
Onneva oottamissee.
Pirre
Het hyvännäkönen marija. Toivottavasti ei mee parempii suihi!
Tuo on kovaa kilpailua paratiisissanikin, usein petikaverini ehtii ennen mua..
Niinpä Hannele, mutta mikä on täs sulietus kopis piirtämäs kannanottos. Täältä lähtöö nimittäin voittajalle sellaasta tavaraa, nottet voi ostaa mistää kuuttenperin osuuskaupasta.
Joo, itte ihiminen sen syää. Tuolla suojavarustuksella ei voi muuta sanua.
Aivan sama kuka syö, pääasia että menee hyviin suihin!
Laita hiusverkko ympärillensä, nii ei önniäiset pääse mussuttamaan!
mun veikaus on, notta ihiminen sen syää, sinä itte ... vaikka käyt napsaasemas keskenvärisenäkin!
Lähetä kommentti