Murres vähä ruastehes

Loma on siitä ihastuttava asia, nottei tartte palio murehtia. Kuhat oot tai meet, ihan päähän päläkähtämisen jäläkehen. Lomalla saa koko aijjan uusia haisuja nenähänsä ja uusia ajatuksia miälehensä ja miäli senku kehittää ittestänsä omaa virkistymistänsä.

Moon kumminki vissihin jotenkin irtaantumatoonta tyyppiä. Mullon tullu arkinen päätös knuppihini. Tua meirän rotuhevoonen ov viimmestä kertaa samalla reisulla ku mä. Mun mittani on tullu pisin partahin täytöhön. Ei auta tuata inhottavaa kopukkaa yhtään, notton tallinsa huippuyksilö. Soon koristeltu ja tuunattu kaikkehen maharollisehen tiaros olovahan hianoutehen.

Ihimiset tuumas ennen reissun alakua, notta hypätähän koslahan tänä päivänä tai huamenna. Huamenna koslasta puuttuu kaikki valot. Pualenpäivän päästä ja monen ruman sanan jäläkehen ne taas loisti. Ensimmääsen pirätyksen jäläkehen hevoonen rupes makoollensa. Pitkän orotuksen jäläkehen se nousi ylähän hyvin vastahakoosesti ja totteli jonki ohojastajaansa.

Pikkuusen ennen ku tultihin maalina pirerttyhyn maahan, oikianpualohoonen etujalaka rupes klonksottamahan niin, nottei olisi tekarit suus pysyny, jos tyyrääjällä sellaaset olis ollu. Tiätysti kaikki kengittäjät oli jo lähteny ansaattemillensa viikonlopun häppäälemisihinsä. Eiku leirialueella rauhallisesti orottamahan uutta maharollista tyäviikkua ihanis loman tunnelmis.

Eihän täs mitään kiirusta tiätysti ollu, mutta oikiasti oltihin johonku toisahalle menos ku Dresdenihin. Paikasta ja sen ihimistä jäi viihaaselle paruuselle vain pelekkää hyvää muistua. Vanhan ryssäsaksan ihimiset oli niin ystävällisiä ja ymmärtävääsiä, notta tällääset suamalaaset oli pikkuusen kummisnansa ja pakkas vilikuulla taaksensa, nottonko siälä joku, jollekka käyttäyrytähän nuan hianosti.

Dresdeniä

Hinuripalevun äijjä ei toimitellu muuta kiältä ku omaansa. Se ei haitannu yhtään mitään, ku periaatteheshan mäkin täritän sitä. Pikkuusen oli päässy murres vanhaantumahan ja pakkas tulla naapurimaan sukulaaskiälen sanoja sekahan. Hinurikuski ymmärti kyllä ja oikaasi sanoja kohorallensa. Oli visihin aksentti erikoonen kus sitte kysääsi, notta täritänkö ryssäksi. Sanoon notten oppinu sitä, vaikka Lappeenrannas sitä kuulin ihan tarpeheksi rajan takaa armeijan puhelimista. Sanoo itte tuata kiältä toimittelevansa.

Suuri imes ny kumminki on, nottoomma pääsny perille monta päivää meinoomma jäläkehen. On jo keriitty näkemähän tavooteltu ihiminenki täälä ja vähä kuuhaalemahan ympärillemmä. Kuuhaallahan tänä päivänä pikkuusen lisää ja sitte ruvetahan antamahan hevooselle hyviä kauroja. Jos se vaikka jollaki hyvällä passoolla viittiis olla vikuroottemata kotomatkalla. Pitää kumminki tällätä sinne kotoppualehen jotaki forse major -maharollisuuksia.

Olomoucia