Jännitys alakaa - ARVONTA

Ny alakaa hirviä jännitysnäytelmä siitä, kuka saa suuhunsa ensimmääsen mun treenamani mansikan. Peli on kovaa, sen tiätää ny jo. Täs orottaa kiäli pitkällä keltanoukkaaseet rastahat, iliettävät kymmenen sentin mittaaset tappajaetanat ja mä ittekki viälä orottelen jantus jaloon makiaa suuhuni. Tai oikiastansa mähän kannan aina komiimmat mariat rakkahalleni, niinku kunnon miästen tuloo teherä.

Vetääseen ny sitte harvat lukijani jännittämähän ensimmääsen kypsän mansikan nappaajaa. Eherotuksia on kolome:

Ekan mansikan syää suihinsa 1) rastahat, 2) etanat tai 3) itte ihiminen.

Arvootahan sitte tuan toisen ihimisen kans pualueettomasti kommentootiruurus oikeen arvannehien kesken palakinto.

Se on tiätysti jotaki tämän maan hyvää. Ku sitte aikanansa voittaja seleviää, saan varmahan osoottehenki sähköpostis. Palakinnon arvo tuloo varmahan olemahan palio suuree, ku koko mansikkasato, mutta pelaamises pitää olla kunnon panokset, se on selevä.

Kuvas olova mansikka on se mitä seuratahan ja jos sille tuloo joku trukoma ennen kypymistä, otan viäres olevan ja samas kehitysvaihehes olovan kaverin kilipaalun kohteheksi. Jos ei notuulit oo selevät, saa kysyä.

Kilipaalumansikka on ikivanhan isoon koivun kannon noukas. Moon siihen teheny hinanon mansikkamaan. Ei tartte mihinää askaresvääräs sitä hoitaa, ku on navan korkuurella. Oon siihen lahohon kantohon lykänny viälä pilipastamani lahon kuusenkannon osat. On siinä sitte pussuunen viälä kontuaki. Tuahi on viälä ihan ehejä, muttoon tällänny kivet tueksi tuan teelmäkseni sujaksi, jottei se vaan nuliahra nurmelle.

Mun oma haaves olis, notta saisin sillä ensimmääsellä ilahruttaa vaimon makuhermoja. Solis niin komiaa retuuttaa ihan itte kasvattu ruaka kaverille. Se saattaas ilahruttaa kummanki miältä. Sev verran oon pualueellinen, noottoon teheny kauhiat parrikaarit nuata muita kärkkyjiä vastahan. Mansikooren päällä on tiätysti kunnon lintuverkko ja cd-levyjä keikkuu narunpätkis keppien noukis. Etanoota varten oon vaihtanu justihin uuren pullon kaasupuhaltimehen ja kaliaa oon ostanu niiren juattamiseksi.

Moon ihan täyrellises puallustusasemas nuata torennäköösiä rosvoja varten.Tiärän silti, jotta nua kilipaalijani on kaikesta hualimati vartehenotettavia vastustajia ja niitei saa mihinää nimes aliarvioora. Oon sitte viälä tällänny korveen täytöhön nokkoosia ja ja vettä ja muhitan tuasta sellaasta litkua, jotta kaikki sittiääsekki pysyy eros mun herkkutehtahaltani. Ens sijaasesti mä taistelen omppujen ja kaikellaasten puskamariojen pualesta tualla nokkoosliajulla.