keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Orisbergiläästen jäliillä

Kesäpalttoo piti hakia määrätystä puarista. Ei ollu ku muavikankahisia. Kiitos ja näkymisihin. Sitte huamattihin olovamma Orisbergin kartanon rautatyälääsiksi muuttanehien kotomarkiilla. Uskonnosnansa vainotut ranskankiäliset rauran ammattilaaset lähti ensin pohojoosruattihin ja siältä pikku hiliaa Orisbergihin ja Kimohon. Oon tainnu joskus mainaastakki.

Äkkiä luulis luannonmäjiksi näitä liegelääsiä mättähiä. On kumminki vanahan rautakaivoksen ja -tehtahan kuanakasa. Näitä piisaa Vallonias.

Voi olla, notta Orisbergin lähiseuruulla on tämänki maatilan isännän sukulaasia.

Ourthe-joen pikkuparolla ei saa kuulemma urheella. Olis pitäny vastata viästihin, nottoon nykyysin penkkiurhoolija.

Durbuyn kirkolla könötti tälläänen terävä tupa. Näitä piisaa aluehella joka niämes ja notkos, mutta varsinki kumparehilla.

St Fontainen pikkuluru lirutteli omas hiliaases rauhasnansa.

St Fontainessa ja joka kyläs asutahan tällääsis luannonkivisis tuvis. Värkki on ylehensä saatu rakennettavan tuvan kohorasta.

Tuluva se on piäniki tuluva. Näillä seuruulla lunta saattaa olla talavisin yli meeterinki. Ja monehen kertahan. Se sulaa muutamas päiväs ja uutta tuloo pian taivahan täyreltä, etenki talavisin.

2 kommenttia:

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Hianon näköst.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Seutu on liävää vuaristua ja jokahisena vuarenaikana kattomisen arvoosta.