Kattelen tällingis roikkuvia halavennukses olovia klettuja. Innostun pikkuusen, ku non alakaa päällekki ollu tosi etuusia. Nostan yhyren kuuren euron lämpöliivin silimieni ala. Yritän vähä tihirustaa vaattehen kokua ja tekoainehia...Homma keskeentyy alakuhunsa. Joku fryäkynä lykkää noukka pystys kärryllänsä mua luntioomista. Ei oo näkevinänsäkkää halapoja lumppuja vahtaavaa. Jourun hyppimähän sivulle päin kolomiloikkaa se trasu aina vain käres. Ei puhua pukahra mitään, mutta arvelin leirillä olovan reitti johonku justihin mun kohorasta.
Muruni tuloo sitte viäreheni hyllyn takaa ihimettelemähän, notta minkätähären oon pakastealtahan viäres se henkarista ottamani trasun kans huuli pyäriänä. Sanoon, notta seuraa pikkuusen tuata matamia. "Mitä siitä?" Son kuule syätetty meitä palio paremmilla evähillä, ku ottaa ilimanki nuan korkialta, kerkesin sanomahan.
Naisihiminen poomas kassajonohon muikian näköösenä. Voi kauhiaa, jonohon. Ei sen hermosto kestäny ku sekunnin jonottaa ku se tryykäs kymmenen meeterin päähän nuuhkimahan jotaki orvokkia. Kärry jäi tiätysti siihen rahavahan muarostelmahan.
Sitte jonohon tuloo melekee parimeetrinen ja varmahan hyvän matkaa toistasataakiloonen nuarekas pappa. Setä ohittaa tiätysti jäläkehen jäänehen yksinääsen kärryn. Eihän kiäsin taluttajaa näy mailla halamehilla.
Sitte se kukan haistelija havaattoo kuinkon käyny. Vois sitä elämää, minkä se sitte päästää suustansa. Pappa saa kuulla kunniansa etuulusta ja monesta muusta asiasta. Pappa kuunteloo sujuvasti mölyä takanansa ilimeskää muuttumati. Sitte se kattoo hirastetun rauhallisesti olokapäänsä yli rähinöötijää.
Arvovaltaasen loukatun suukku napsahtaa kiinni silimänräpährykses. Ku paappa taas kääntää silimänsä menosuuntahan, alakaa takana nupina mutton ny aika hillittyä. Pian loukattu karahuttaa parkkipaikalta avoautollansa, notta kummit vinkuu. Ei tainnu kaikki tiätää, nottoli suvus Kongos timanttivarkahis kulukenehia tai jotaki virkamiähiä tai jotaki muuta ihimisen arvua nostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti