Rupesin nokkoosten perkoohin. Tälläsin vesikattilan hellalle kuumenemahan. Vein peraattuja yrttiä sitä kattilaa kohoren. Polokaasin oikianpualohoosen jalaan johonki epämäärääsehen. Kaaruun rähämälleni. Sain pirettyä nokkooskupin pystys. Kattoon makuultani jalakahani, siihen oikianpualohoosehen.
Jalaas oli mariasankoo takerruksis. Siinoli ollu niitä nokkoosia. Olin tällänny sangoon nätymmiten laattialle, siihen perkoopöyrän viärehen. Em meinannu saara koipiani ja puutarhatossuani millää irti sangoon pohojasta. Oli pikkuusen roukoonen kiilantunu sinne.
Sain joskus nokkooset pakastehesehen. Lähärin yläkerran hyysikkähän tälläämähän yhtä hyllyä. Porasin seinähän muutaman reijän seisahaltani. Piti teherä sellaasia pikkuusen alemmaski. Ajattelin istahtaa pöntöön kannelle. Oliki kaikki luukut auki. Persusta kastuu. Onneksi jäin pikkuusen korvistani roikkumahan sen kupin reunoohin.
Puhelin soi. "Onko suntiolla?" Ei oo. On ny pikkuusen pelegias. "Jaa jotta Peltolas?" Eiku pelekias. "Mullolis ollu suntiolle pikkuusen asiaa." Ei tämä ny kyllä suontiollakaa oo. Ny on tainnu tulla väärä numero. "Niin on tainnu. Anteeksi ja hei ny sitte."
1 kommentti:
syä nyt mämmii
Lähetä kommentti