Moon täs ny nuukkoo nahkooneni yrittäny tärittää hianua juhulaa. Rakkahani on ollu ulukomailla Suames ja on palio nähäny oikiaa juhulaa ja varmahan saanu tuta kans jotaki. Tuli aamulla pois.
Moon ollu täälä kaikki klasiklaffit kiinni kotona ja puheliminekki on ollu pirätyksis. Ah, eikö elämä olekin ihanaa? Mummiälestä kunnon pimiä on pare,e ku joku ohkaanen hämärä. Rakkini osuu pihallen, oli valua eli ei.
Em mä ny palioosin ylyvästele. Ov vai ollu ny ens kertaa sellaanen joulu, jonka perähän oon ollu vuasikymmeniä. Lähiympäristös ei ketää, kukaa ei vittuule jostaki. Oli hetkuusen lanttullaatikkuaki, mutta se sitte syätihi. Kinkun sykenehet menöö mun hampahien väliihin ja sellaasta evästä ei oo ollu.
Mä täs. Oon miälestäni saanu painajaasen viäryksi kohoraltani hyvin. Ne pukkinäyttelyt mitä auttuna kohellin, on ny lopullisesti historiaa. Lauluja laulettihin ja pukki sai ittekki piäniä pakettia.
Meirän hyväkoira, nopiakoira, entinen katukoira, keksii pöyrälle jätetyn pukin saaman paketin, piänen suklaarasian. Kunnon rakkiki tuli sitte avustamahan saalihin jaos. Soitin elukkalekurillen. Sanoo notta, tällää kaffilusikallinen ruakasualaa kummaki kitahan, oksentaa ja tokenoo, sanoo lekuri.
tiistai 29. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mitenkäs koiruuksien kävi, sualalla vai iliman?? Mä kans kaipaan sellaasta joulua, nottolis aikaa niin hiivatisti ja ei tarttisi mennä aamupesuullekkaan, jossei huvittaasi. Ny moon kipiänä, joten on vähän sellaanen olotila. Nuhuruunen.
Äijänkäppyrälle mukavoo loppuvuatta ja oikke iloost uuttasellast kans.
Aatteli jättää puumerkkin jot kyl mie lujen ja viihyn okkehyvin ko lujen sun juttuis.
Rapsutuksii siun karvasille.
Pirre
Vilikissi ja Pirre, rakkahani: Kyllä ny pitää sanua, notta kumpaanenki tälläs laatan nurmikollen, niinku elukkallekuri tiäsiki. Taisi mennä suklaa huivihin, ku meirän flegmaattinen rakkiki oli hetkuusen ku koiran poijjat. Niinku kännis.
Lähetä kommentti