Kyllon

Voi taivahan tähären! Tiärän, notton juhulaasta aikaa, mutta em millää käsitä, notton täs maas rauha ja ihimisillä hyvä tahto. Joka päivä ku pitää rakkiamma jalootella, taas oli sellaanen vooro. Olin ihan äimän käkenä, ku keskellä ei mitää yritin päästä autoja täynnä ollehen väylän ylitte. Ja katso, ensimmäänen pirätti ja vastahankahanki tulovat pirätti seepran merkiis. Olin otettu ja kiitin.

En ottanu hyvää miältäni ittenäni, mutta yhteiskunnan sivistymisen kannalta. Nojoo, onhan täälä hirviät sanktiot jokahiselle yliajajallen, oli toinen törmööstäny punaasia valoja päin eli ei. Täälon jopa ruvettu eli ryhyrytty mittaamahan ookaajien hengitystä. Hyvä se.

Siälä armahas kotomaasnani yliajo-oikeus kans pian lähtöö, ku väki lisääntyy. Mihinää länsimaas en oo nähäny niin öykkärööttevää liikenneskulttuuria ku Suames. Jos oon jaloon kulukeella, mun pitääs kytätä johonaki nurkan takana tenavapuhelimeni kans ja kaverini olis erellises mutkas vartioottemas maharollista oikeutettua kulukemistani.

Oon kyllä nähäny öykkärööntevää liikennestä Unkariski. Siäloli varmahan kymmenen vuatta sitte yhteestalouren ja yksityysen välinen ylimenokausi. Trabantillaki sai teilata jalaankulukijan muina autoolijoona.

Alakuperäänen kysymykseni ja jutteluni aihes pitääs olla, notta mikä sipuli on valakosipulin oloonen ja maistuu pualestavälistä sipulia. Tälläsin niitä ny maahan isoon ruumenooksellisen. Ku naapurin pappa oikaasi jalakansa, sain selaasia Johnilta, poijjaltansa, perinnöksi. Stuerttilla ei ollu niihin mitää jakua eli käsitystä. Nykki on mulla sipulia huules eli kirasnani.

Nojoo, taas klipsahti. Ei tartte Suames suunnitella ittensä tappamisen konstia. Kuha ov vaa liikentehes jalakamiähenä eli naisena.

Pitääs olla pikkuusen kuusalla maav vilielyksistä, mutta ku pitää välillä käyrä hitsaamaski. Oov vissihin helevetin hätäänen imehinen. Ei tälläästä toista osaa kukaa ereres kuvitellakkaa. Imes on, nottoon viälä ylehensä hengen kuluulla. Solis isoon kirian aihes, mistä tulumungiista oo selevinny nuan vaa. Ei oo kummallista varmahan, nottoon nykyysin lukkujen sisällä omis oloosnani.