Yli kymmenen vuatta sitte mulloli koholoon näköönen korkia oikia maastoski ajelemisehen kynttäävä auto. Soli ku perheenjäsen. Flikkani kiälti eherottomasti sen hävittämisen.
Hualtopoijjat joskus kysyy, nottoonko ollu autooneni Unkaris määriteltynä aikana? Kelasin sakiaaa kaaliani ja sanoon, oon ollu. Minkä tähären kyselettä. Tuli kuulemma joku uutispätkä Unkarista ja mun jäläjittämätyöön koslani oli lipunu uutistyamaan taitte.
Sen isoon pirssin kitahan kelepas pikkuusen sivuutte kahareksan litraa löpöä. Ny tämä uus mönkijä trönää melekee koko sangoollisen satasella. Jotaki tuluppia on vissihin tällätty tornihin. Nykyynen värkki on tonnia köykääsempi ja moottori pualet sen möhkälehen konesta piänempi.
Mun piäni kaali ei honaa kaikkia. Iliman savustamisesta vain piäni osa tuloo pyärävehkehistä, sen tiärän. Jonku ympäristöasian takia suamalaaset paskapaperifirmat ökyylöö Amerikan eteläreunoolla ja Euroopan syrämmes. Mitä ny ympäristövouhkasuami.
Mä haluaasin maailiman kuninkahaksi. Mä tekisin kaikki ku oikee on. Paatunehet rosvot ammuttaas iliman muuta pirätyksen yhteyres. Tällä saataas äntihin palio säästöjä oikeuskuluus. Voi olla, notta kuninkahaksi lyämisen jäläkehen mun pitääs siivota vanhoja päätinkiäni
Paatunehis rosvoos on kunniootetuja kansalaasia Suames. Mun saa ottaa pääkkylääseheni, notta Isoonkyröön Kunellinkallion miäs ohojaa Nokiaa ja Shelliä iliman muresta. Äiteeni on pappa Ollilan kaveri, notta olokohon ny.
Nojoo, onhan kyröös oikeeta julukirosvojaki.Kaikki on mullen käsipäivätuttuja, melekee ystäviä. Kummankaan pualen ei oo yhteiskunnallinen käyttäytyminen tarttunu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti