Pitääs ny pian pirättää jululupukin roolin matkiminen. Huamenna vetasen kiakan, mutta en enää koskaan sen perästä. Tähän ympäristöhön on kasaantunu tosi palio vahavoja persoonia ja pukin tulo eli tulemaatomuus ja suarituksen aika on perheeren vahavojen jäsenten jäläken erillaasta.
Toinen tilaa palavelua ja toinen pyärtää ja sitte taas toinen vahavistaa tilauksensa. Mun on pakko aaton aamupäivästä tarkentaa menopaikani, mihinkoon pyyretty ja tervestullu. On tullu etehen monta juttua, jotta toinen toistansa koulutetumpi ja vahavempi henkilö ottaa mittaa toisesta päätöksisnänsä. Onhan seki kotoelämää tiätysti.
Rupian eres olovan hornaamiseni jäläkehen tälläämähän osoottehia navikaattorihini. Mullon sen päälle ihan uus tämän seurun tarkka karttapaperiki. Joku vuasi taapperi koitin tätä keikkaa heittää erellisen keran. Tälläsin navikaattorihini kaikki osoottimet kohorallensa. Ajoon kilsan moottoritiätä ja sitte se viisas kones pirätti. Multa tuli palio rumia sanoja, ku olin luattanu navikaattorihini täyrellisesti, notten ollu mitään paperista osviittaa sitte otttanu föliyhyni.
Aikataulu painoo päällen, enkä voinu moottoritiältä enää kotia pyärtää. Kukin voi kooitta kuinka se tapahtuu. Ryttäsin ottanahkani tosi röpölööseksi ja koitin tällätä kaalihini osoottehia näkömuistillani. Kylloli sillooseski melekee täyrers katastrooffis palio onnia joukos. Löyrin kaikki osoottehet ottanahkaa kruppaamalla.
Sev verran pitääs sanua, notton pikkuusen isoompi paikka tämä, ku siälä Suamen etelenoukas olova ihimiskasaantuma. Täälon mettäkylääsen heleppo lätkytellä jalakojansa pikitiähen, ku kukaa ei tunne, tai ei oo ainakaan tuntevinansa. Jos on joku tuumannu haveella ittiänsä täyrelliseksi erakoksi, terve tulua vaan tänne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minen missään nimes luota navigaattoreihin. Eivät ole vielä koskaan näyttäneet mitään oikein (onneksi meillei ookaan, eikä varmaan tuukaan).
Muutama vuosi sitten ostettiin Jyväskylästä asti auto. Kun joku poijankloppi sitä sitten viikon päästä meille toi, tarjouduin puhelimessa antamaan ajo-ohjeita. Poika kovin rehevää ilmoitti, että ei tartte, hänellä on navikaattori.
Soitti poika sitte aikaasten päästä jostain viiren kilometrin etääsyyreltä meistä, että navikaattorin mukahan hän on ny meirän pihas!!
Ilahruttaa Kirlah ny. Sov vaa ny nii. Kirlahin kommentit ovat aina reilassa ja reaalissa. Toivottavasti en pysty myöhemminkään katkaisemaan viestiyhteyksiäni sinuun. Nuorin tyttöni sanoo usein; elämä on. Ehkä asia on niin.
Lähetä kommentti