Leherel lukua piisaa ny. Niiton leiaallu kaikista maharollisista paikoosta sisällekki ja kengis tuloo lisää, varsinki satehen jäläkehe. Ei taira auttaa urputtaminen julukisen sanan neuvostohonkaa, vaikkolis kuinka tympeetä lukia nua leheret.
Mä en ymmärrä parahalla taharollakaa, minkätähären kunnanisät haluaa pitää ja variella nuata koko lailla turhanaikaasia jättilääskokoosia lehtipuitansa tuas isoon kulukuväylän molemmin pualin. Puistei oo ku haittaa ja kiusaa ihimisille. Ne lennättelöö tonnikaupalla lehtiänsä ympäri lumperoosia ja purotteloo isoja kuivia oksia käypäläästen ja autoolijooren niskahan.
Meirän kohoras on kova myätämaa kaupunkihin päin. Ei oo yks tai kaks kertaa, ku pyäräälijä tuloo tuhatta ja sataa puiren takaa justihin silloon ku mä yritän avootella puiren toiselta pualelta koslallani tiälle. Viälei oo sattuinu mitään, mutton ollu likillä monta kertaa.
Nua leheret pistää vihaksi, ku niiton jo paksu kerros tuvan eres, vaikkon porraspääs majaaleva jättilääspyäkki viälä ihan veheroonen. Kunta on tuanu jotaki verkkohäkkiä tuanne puiren välihin ja kirioottanu niihin tiaron, jotta vain leherille. Se haluaas ystävällisesti ilimoottaa asukkahille, notta saisivat haravoora kunnan elättien jätökset ja nostella karsinoohin.
Mäki oon joka vuasi haravoonu pihan ja karunkohoran. En haravootte enää ku pihan ja lakaasen ne lehteni karullen. Mun pistää vihaksi, ku kunnan varsimiähet pitää pakuusnansa kaffituntia kaiken päivää ja asukkahat teköö niiren tyät.
Oon kattellu kuparinauloja kaupoosta jo monta vuatta. Ny löyrin ja niillon tiätty tarkootus mulle ja tualle lähietuusimmalle puistopuullen. Hakkaan niitä kuparinauloja vasaralla puun juurakkohon juurenniskan alapualelle kilon tai pari. Katkaasen tiätysti näpsyttimillä aina sen naulan lyantikannan ennenku saattelen naulan kalapeetilla syvälle puun sisälle.
Jään rauhas orottamahan kevättä ja taivastelen sitte kunnan äijjään kans yhyres, ku meirän porraspään pyäkki ei lykkää enää lehtiä. Mikähän sen on tullu, mäkin siinä sitten muka siunaalen. Kyllä mä sen tiärän, notta ku kuallu puu on piliputtu kärryylle ja kantoki raastettu ylähä, ne äijjät tuloo istuttamahan tilalle uuren roskaajan. Mutta menöö kauan ennenku se saa yhtä palio lehtisotkua äntihin ku vainaja sai.
torstai 15. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ny ei auta muu, ku mun lährettää sulle niittipyssyni, jos se löytyy, ja ostaa sinne kuparisia niittiä, sellaasia pitkäfartisia. Niitolis mukava paukutella menemähän. Mullei oo oikeen palio kokemusta, kun son aina katees, ku sitä tarvittaas. Son ny ollu kolome vuatta täälä mulla, eikä kertaakaan käytetty! Sillon jalaat! Kai?
Mistähän tuloo sana lehti, niin ku tosissaan? Puunlehti ja sanomalehti .. no, ei ne mistään tuu, neon jo olemas.
Jos niittais sillä pyssyllä ne lehdet siihe puuhun?
Mullon tänään "Anna - muille -hyviä - vinkkejä-päivä".
Arjaannelilla on hyviä ireoota ollu jo monta!Tua oli kyllä paras; niittipyssyllä leheret puuhun kiinni, niin ei tarttisi haravoora, ei niin. (Äijänkäppyrä: Antti J Rinne on mun tyäkaverini poika. Toisen pitäjän konttuurista)
Lähetä kommentti