Vois olla ittetuntua kohahruttavaa, ku tiätääs kuinka kaalattomat kunnas kiriavahaalariisten äijjien hynät on. Haravoottin tänä päivänä pyärtänöharavan näköösella muavitekelehellä kunnan lehtiä ainaki kaks tiimaa. Ku naapurikki teköö niin, posmotti rakkahani mullen leipäluukustansa. Olin simppaallu jo tovin, notta pitäköhöt lehtensä.
Tuli siinä varsihommas taas kunnon ajatuksia. Yks ja toinen, nuari ja vanaha kaksjalakaanen tiarusti multa siinä tiäv viäres, notta mihinä paikkaa on se ja se. Em millää lailla ollu klosaannuksis, ku yritin tiarottomille teherä selekua.
Ajattelin ruveta pimees myymähän hortoolioolle navikaattoria. Pimees on pikkuusen kuvaannollinen sana, ku tarkootan notta muina miähinä. Kyllolis taas tullu kauppaa tänä päivänä jos olis ollu myytävää ja äijjä hapinesta hommahansa.
Pyärtänöharavan näköönen näytti kyllä kyntensä. Naapuri ploosas jollaki hötköttävällä vehkehellä lehtiänsä omia eli kunnan. Molin jo aikoja sitte haravoonu oman ja nuarisonaapurin etuusen. Kehuu kuiteski hyväksi värkiksi naapuri tohotintansa. Voi ollakki, mistä mä tiärän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti