Klasihommis

Viikol loppuna on hianua, ku on aikaa teherä vaikka klasihommia. Perinteesiä tai sitte kallistelevia. Moon ny valinnu tuan perinteesemmän, ku kuppihommat on vanahalle äijjälle liika kovia touhuja.
Viikolla jo leikkuutin erikoosmuatoosen artnoveau -tyyppisen ruurun mestarilla. Nykääsi 15 ekua, mutta paketis oliki kaks ruutua. Oli vissihin hariootellu leikkuuta ensin yhyrellä.

Mulla sattuu olemahan tuala aarteistos Sumesta tuatua klasikittiä. Silloli hyvä taikinoora se ruutu pokahan. Täs kakskymmentäluvulla pykätys taloos on kaikki alakuperääset ruurut vain kitillä kiinni. Tiätysti kunniootin peritehiä, enkä ruvennu tumpuloomahan klasia millää rimoolla.

Klasi meni aikanansa pirstiöömihin mun viimeesen nokialaasen kännyn siunaustilaasuures. Se hetki oli lyhyt, mutta kyllä nokialaanen kans oppii kerralla olemahan. Ei oo sen koommin menny omia aikojansa taskus nettihin eikä soitellu kellekkää. Mulla tuli senkaas äkkiä välit seleviksi pitkäaikaasen ykspualisen omapääsyyren takia. Se lennähti voimalla seinähän ja siitä klasihin.

Onhan näitä klasimestarin touhuja ollu ennenki. Tulin kerran koiralenkiltä tosi kipiän seliän kans. Olo oli yhtä huutua. Uluko-ovi oli tiätysti menny takalukkohon vaivaasen käppäälles rästäsvuaros verätettävänä. Eiku tiiliskivi klasin läpi tupahan. Pikkuusen yritin luuralla huirella sirpalehia sivummalle, nottei rakit telaa hianoja jalakatyynyjänsä. Siitä sitte kiamurtelin alle kolomekymmentä senttiä korkiasta reijästä melekee rampana pää erellä tuvanlaattialle. Viikonpäästä sain tällätyksi uuren ruurun.