Näin tänä päivänä seittemän kusiaasta. Ei ny ihan nimen mukaasia elukoota, mutta tuan nimisen ihimisen. Yhtä hyvin elukat olis ollu imes näis maisemis, mutta oli sen ihimisenki näkeminen aika erikoosta. Jos nimiä käännettääs, näkemäni frouvvan sukunimi olis päällekkiriootuksehen präntätty.
Melekee naapuris asunehen frouvan miäs oli suamalaanen. Mutta herra pirätti joku vuasi sitte hengityksen ihan sanan mukaasesti. Frouva ei varsin keriinny hommata hengityskonesta ennen ku soli jo myähäästä.
Frouva häipyy lopullisen henkilötapahtuman jäläkehen ku tuhka tuulehen ja sen omistukses ollu taloo jäi satunnaasten harmaaturkkisten majaalupaikaksi. Ny näin, jotta frouva nousi tuvastansa tähtinoukkaasehen koslahansa sitte monehen vuatehen. Asustaa vissihin johonaki paremmas turvas, ku ei näy enää mitää asumisen tohketta tuvallansa.
Frouvva ov vissihin pikkuusen pelekoonen. Isäntä joutuu aikanansa väsäämähän tuvan ympärillen kuuren meeterin korkuusen flankkuairan. Tuallaanenkaa ei ollu fryäkynälle tarpeheksi. Kätevä sähköalan miäs rustas kolomettoista turvakameraa sihtaamahan eri suuntihin. Tiätysti sekin piti varmistaa, jos joku vaikka kävääsöö linnootukses herrasväen kotua pois olles. Tossunaluunen oli joutunu laittama niin palio kuvaa nauhoottavia vehkehiä, notta viikon hiiskahrukset tontilla jäi taltehen. Kaikesta hualimati frouva näki öisin viarahia ihisiä hiippalemas tuvasnansa.
Mulle ei koskaan onneksi yritetty näyttää, kuinka miälenkiintoosia tapahtumia pihalla ja sen ympäristös oikee olikaa. Olishan viikon leffan tähäre tiätysti pitäny varata pikkuusen evästäki, vaikka isäntä kyllä kuuluu paistinkääntäjien ritarikuntahan. Ylipiänä isäntä kuitenki esitteli hianot kamansa.
Kaikin pualin oli suamimiäs yrittäny hualehtia rakkahansa turvallisuuresta. Töihinki herra kuskas pelokkahan mamman mersullansa joka ikinen aamu. Joskus imehtelin, notta eikö metrolla pääsisi puuronsilimähän nopiempaa ja halavemmalla ku istuskella autosnansa kärventämäs piippua aamumönkiääsis tunti tolokulla.
Menöökö täältäpäin metroja kirkolle, siunas piippumiäs niinku suurta imestä. Erehryyn sitte tekemähän jotaki tyäntouhuja hualehtivaasen herran kans sivullisille. Ne loppuu lyhkääsehen, ku kaveri sai kaharelta ensimmääseltä tyämaalta kengänkuvan haalariensa takalistoolle. Äijjä pisti tuntikellonsa raksuttamahan kotona, ku pualisko hyppäs apukuskin paikalle ja pirätti kellonsa ku samaanen kulietettava hyppäs takaasi kotoportahillensa.
Se jokei siinä tratin takana istunu, soli selevittäny herrallen, notta täs maas matkan aika kuuluu tyäaikahan. Maksavien tämän maan asiakkahien miälestä ei kuulunu ja siinä ei sitte ollu enää palioosin neuvotteluvaraa, ku oltihin jo pankkifrouvan kulietustukia maksettu hyvät kyllänsä. Kumpiki lähtö asiooren selevittyä oli notta ny, eikä viirestoista päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sulla on/on ollu erikoosen mukavia naapureita. Siälä sisäll ätäytyy olla tv-ruutu poikinensa, joita tossunaluunen kyttäs silimä kovana. Tiärä kuinka monehen kuvahan sutkin on taltiootu! Likkani asu kerraasti ihan tuas Östermyyras pikkuuses kerrostaloos ja sen parvekkehelle menin kerraasti, niin eiköhän isännöitsijän parvekkehelta ollu kamera viisaamas suaraa flikan omalle! Mä riamastuun niin kovaa, notta seisoon siälä koko komeuressani ja sanoon kovahan äänehen (soli sellaanen kamera, jonka tiäsin taltioovan äänekki), notta otanpa seuraavan kerran mukahan pari poliisimiästä, niin eiköhän tuanki kameran olemassaolo tutkita. Kamera oli kuulemma hävinny samaisena iltana! Oli kysyny flikalta muinamiähinä, notta mikäs isäs o ammatiltaan, flikka oli sanonu, notta son poliisi ja äiti kuuluusa lakimiäs. Heheheheheheheheeh
Oli sillä monta töllötintäki, muttoli jakanu isoon ruurun kaikkien kamerooren kuvapalettihin. Tämä kuvaaminen ei tainnu olla tirkistelyä, soli älytööntä pelekua kaikesta. Onkimatoki voi potkaasta pankkifrouvvan hengiltä tai ainaki vaillinaaseksi.
Lähetä kommentti