Meillon täs kyläs torstakisin oikia juhulapäivä, jota orotetahan jantus jaloon. Yks naapurikylän pitkätukkaanen urho verättää aamupäivällä kanankuumootuskoppinsa meistä kattuen hehtomeeterin päähän pääkarun vartehen.
Miäs tällää vaununsa paikoollensa ja pukoo essun yllensä. Pian se pistelöö kalapeeta kynittyjä kananraatoja vartahasehen ja roihahuttaa kaasuvalakiat loimottamahan pystylaittehesehensa.
Ehtoopäivällä ensimmääset herkut alakaa olla kystä. Ei mee kauaa ku katkiamatoon jono ihimisiä norkooloo vesi kiälellä omaa saalistansa. Kanakuumentamon eres on aina iloonen hyvän sapuskan orottamisen meininki. Kauppias ei taira ku tämän kylän murresta kunnolla, muttei se tunnu haittaavan kuinkaa monenmaalaasten herkkusuiren asioontia. Läppä lentää koko aijjan.
Multa kauppias kysyy ekakerralla, nottoonko engelsmanni, ku vissihin posmotin jollaki ourolla hoilottehella. Sanoon, jotta älä ny kuule hulluja kysele, moon suamalaanen. No mistäpäin siältä, heitti kauppias miälestänsä kohteliaasuuren, niinku olis muka Suamesta jotaki tiänny. Moon kuule Pohojammaalta, siältä lännes olovan matalan veren likeltä, seliitin. Jassoo, tuumas kauppias, eikä tainnu tulla hullua hurskahammaksi.
Ku meen nykyysin asioolleni, kauppias huutaa jo kymmenen meeterin päähän mun vakio-ostokseni. Twee stuk, en veel goed saus? Eli pari kipalestako ja palio hyvää soosia? Niinpä tiätysti, koitan sen murtehella mongertaa. Joskus se kysääsi, jotta mitä kuule oot värkänny ku sullon nuan taivahanalla rapaaset kummisaappahat kintuusnas. Selevitin sille, noottoon trohonannu tuala rapaasilla vainioola rakkieni kans. Sama rakkikysymys tuloo aina, vaikkolisin ostoksilla pikisis remonttihaalariis tai lenkkikutehis.
Ku meillon sitte ehtoonpualehen koko sakki on läjäs kotona, värkätähän hyvää salaattia ja lämmähytetähän komianruskiaksi paahtunutta lintua mikros ja ruvetahan rähäjystämän, notta kuala valuu suupiälistä. Tavallisesti yks siipielukka räkkää ehtooksi ja loput pannahan tarkasti taltehen valakoosehen kaappihin. Huamenna tai ylihuamenna teherähän siitä lopusta ja toisesta vainajasta kanarisottua. Pualiviikkua on sitte yhtä herkuttelua. Ev viitti ihan joka viikko hakia 13 euron satsia, ku muuten taitaas itte kukin ruveta kotkottamahan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Olin joskus useamman viikon sairaalassa ja sanoin, etten syö lihaa, kasvis- ja kalaruoka kelpaa. Sitä kalaa oli sitten joka aterialla. Lopulta oli sellanen olo, että kasvaa evät selkään. Sanoin jonkun ajan päästä, että haluaisin vain kasviksia.
Kuulostipas hyvältä jutulta, makoisalta tarinalta. Aivan tuli näläkä. Olisit kysyny eikö se tiärä sellaasta filimiä, ku perkele, kuvia pohjanmaasta. En kyllä itekään musita oliko se nuan. Olin kerraasti Pohjois-Italias ja sielä kans yks paikallinen iahstu ikihyviksi, ku se tjaus mun olevan suamalaanen...hoki puali tuntia Helsinki, Helsinki, Helsinki, Helsinki ja varmahan kerto akalleen kotona, että on puhunu palio Suamia kauppareissullansa.
Mihinä päin sä vaikutat ?
Johnain ulukomailla, mutta tuasta tekstistä en osaa arvailla tarkallaan.... Hollannis, Tanskas ?
Ookko kauan ollu ?
Entä meinaakko tulla takaasin ?
Näläkä tuloo aina, ku ajattelookin sen pitkätukan kanoja. Ja ku suhurittaa kanansyämisensä, ei alakaa kotkotusta tulemahan mahasta.
Äitikarhun kysymyksehen löytyy pikkuusen vastausta vähä vanahemmasta merkinnästä.
Lähetä kommentti