Rupesin ainaamahan siäniä kasuavia kellarin trappuja parempahan reirahan. Heilutin niitä pikkuusen alareunasta ja ne tosi raskahat märännehet tekelehet purota mätkähti kellarin laattialle. Ei ollu tarkootus purottaa niitä, ku oli huali siitä, notta millä ilivehellä saan ne takaasin ahtahasehen kolohon takaasi pystyhyn, jos ne putuaa.
Homehista märkää kiviseinää vasten ollu siänireituunen hajos purotesnansa kymmenihin tuhansihin piänihin paloohin. Tupajumin syämä ja lahottajasiänen tyynnööstelemä pyäkkireituunen oli krapiempaa ku Leksandin näkkileipä. Tuli piänehen pintaremonttihin liävää enemmän lisää uusia haastehia. Piti lähtiä siitä paikasta flankkukauppahan riiamahan lisää tarvespuuta.
Olin saanu sen kulukuväylän vaivoon käännettyksi kyliellensä remppaa varten siälä laattialla , ku entinen naapurinkloppi soittaa viäreestä ulukomaasta ja sanoo tulevansa junalla tänne kattelemana jotaki kulukuneuvvua ostomiäles. Kysyy tiätysti, notta saako tulla meillen. Mulloli pikkuusen pirut miäles ja sanoon, notta tottahan toki. Tervetulua vaan.
Toimiteltihin ensin tärkiimmät asiat, niinku kolomenkymmenen vuaren takaaset kotkotuksemma. Kysääsin sitte viarahalta, notta sopiiko nuasta haalariista mikkää sun yles. Jokku Jokamies housut sopii ja mun kaikkii suurin flanellipaita. Vähä ihimetteli tyävaates sulukeesia, mutta käsitti heti, ku raotin pikkuusen kellarin ovia. Tykkäs lähtiä oikeesihin hommihin ja mä tykkäsin, nottei koko viaraalu mee vanhojen haikaaluhun.
Touhuttihin ainaki pualehen yähön ja aamulla varahin huutelin vinttihin päin, jotta ota ny kuule jo selekä sängystä ja lähäre sontimahan, notta pikkulinnut saa ruakaa. Nyhtyriä tyäläänen tuli pian tyäkletuusnansa ja homma jatkuu trapuus. Trenkini nauttii selevästi joka hetki kättensä jäliistä . Käytihin me sitte pikkuusen viarahan varsinaasella asiallaki. Portahat nousi kumminki ylähä ja niistä tuli paremmat ku noon on koskaa ollukkaa. Ei flätkährä enää alaha eikä notkahtele kinttujen alla. Ei niihin kyllä montaa alakuperäästä puunpalaa jäänykkää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Se taitaa tulla toistekki teille kylään, kun noin kivat ohjelmat olit hälle kekannu!
Sanakirjassa oli taasen aukko.
Nyhtyriä...?
Arjaanneli:Pohojalaaset ei höpäjä koskaan mitään soukkaa puhetta. Sentähären mä tiäsin, notta tykkäs se viaraalija tyäleiristä.Ja tuloo uurestansa, jonson asiaa.
On se nyhtyri sanakirias. Katto sivun linkistä pohojalaanen sanakiria. Nyhtyri= nöyrä, kuuliaanen tai jotaki sinnep päin.
Mulle nyhtyri -sana merkittöö sellaasta ahkeraa, jokei turhia marise vaan teköö tyänsä loppuhun asti, nyhtyristi. Ja mun miälestä sun viaras oli tosi nyhtyri. Se sais tulla tänneki, mun tyähuanehelleni. Ei siälä kirvestä taikka nauloja tarvita vaan nyhtyriä siivoojaa. Onnea uusille portahille!
Sun tuloo Vilukissi mainaasta nyhtyrille kämpästäs ja toivomukses taksvärkistä. Mä luulen, notta tunnet entuurestansa tuan velikullan ja saattaa sitte tyän sivus piisata vanahojen asiooren veivootaki niinku täälä. Suasittelen.
Aha! Jahas jahas ... vai notta tunnen...pitääpä miättiä.
Lähetä kommentti