Altto-artistin tai Vaiskain blogista tavasin äsköön hianua matkakertomusta. Mulle tuli miälehen, jotta koko esiintyjäporukka oli pannu parastansa, ku sai arvoosensa kohtelun. Vaiskain porukka on oikee kunnolla näyttäny, kuinka pohojalaaset taitaa. (Onko porukka pohojammaalta?)
Moon joskus hävenny silimäkki päästäni täälä Keski-Euroopas. Ku moon oikee juurikolloo, mä kattelin ensin puunlarvoja, jos joku sattuu tulemahan mua vastahan sillä poluulla, joka viää vaikka leirintäaluehen hyysikkähän. Pitkiä aikojaki jo siitä pakkaa olla, siitä ensimmääsestä larvojen vahtaamisesta.
Kaikki keskieurooppaalaaset sanoo toisillensa hyvää huamenta aamulla. Vaikka mäkin ensin vahtasin kyrölääsesti puunlarvahan, kyllä siältä pimiästä pian rupes tulemahan miäs. Mä jotenkin järkeelin, jotta kulunkohoman mä siinä joinki, jos koitan olla ku muukki. Ei kyllä tullu mitään vastahankaasutta oman minäni kans pikkuhiliaa sopeentumisestani.
Vauhtia mulle tuas piänes asias sai aikahan yhyren entisen koulukaverini käyttääntyminen johonaki ulukomaases lomapaikas. Oli siasta, ei hengelleä hiiskuvaa toriaukialla. Mä tallustan eteheppäin ja se mun luakkakaveri tuloo mua vastaha. Ei ollu korkeeta tupia siälä, mutta halus vissihin tarkastella niitä vesikouruja jota ei ollu. Ev viittiny sanua mitää kohoralla.
Sama mun entinen kaveri viittii sitte viälä suamalaastella osaansa kotomaas. Olin muutaman kuun syämäs samahan aikahan pohojalaases raflas tuan toimitusjohtajan kans. Se halus istua aina muhun päin seliätysten. Kuinkas muuten.
Oli tosi lujas munki opetella täälä tervehdystä tuttujen kans poskisuuteloolla. Oikeeta poskisuukkujahan ne ei ookkaan, vaan täyttä näytelmää. Ensin muka mossahutetahan hyvää ystävää oikian posken suuntahan, sitten vasimen, ja sitten taas oikian. Pusuhuulet on kuitenkin tosi kaukana kohtehesta koko aijjan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Totta kait sanotaan hyvää huomenta,
tuppisuunako pitäisi..
Viimme kesänä törmäsin täällä kyrönmaalla ekaan poskisuudelmaan...vanhempi mieshenkilö näki mut pitkästä aikaa ja tuli kohti just sen näköösenä, notta nyt pussatahan poskisuutelolla. Kuumeesesti miätiin, notta kummallekko pualelle ensin...ja siinä samas mojahdutin silimäklasini sen klasiihin, elikkä oli heti väärä puali ja mä yritin sen partaasta poskia pussata, ku se hienosti ilimaa mun vieres. Mua harmitti...sanoonki sille, notta minen mitään ilimaa tykkää pussata, suutas mä ettiin. No, hyvät naurut siitä saatihin ja sitte se sano, notta ny harjootellahan uurestaan, opiinhan mä. Tulevana kesävä varmahan näjen sen taas, sitte taas hariootellahan.
Joo, pohojammaalta ollahan! Alunperin kyrömmaalta, mutta ny jo 20 vuatta on viärähtäny täälä pohojammaan portilla.
Soli jotenkin metkaa kattella, kun ne meirän isännät toisensa tavatesnansa kättelivät. Jos noli läheisempiä, niinku enemmän tekemisis, niin ne vaihtoo viälä ne poskisuurelmat.
Mitähän siitäki tulis, jos tääläki tyäpaikalla pitääs joka päivä enskerran tavates kätellä kaikki tyäkaverit?
Poskisuukku Kyrönmaalla ei oo harvinaasuus. Orisbergin rautaruukis on asunu aikanansa Ranskasta ja Belgiasta tullu sulukeentunu rauran ammattilaasten siirtokunta, joka on pussannu poskille ja tilannu syntypaikooltansa ruakajuamansakki. Tua porukka on sekaantunu nykyysin valtaväestöhön. Geenit on kumminki tallella ja pusut lentää viäläki.
Lähetä kommentti