Knupit kuumina

Mistähän tämäki ny muliahti miäleheni, jotta pikkuusen tuli konhotettua koulus silloon jonkuv verran aijjan räknäämisen aluun jäläkehen. Vaikkoli lukukausimaksut ja sai tuntia ittensä joinki etuoikeetuksi koulunkäyntihin, soli kumminki sivuseikka kaiken hauskanpiron reunas.

Meitoli muutama kolli, jokka yritimmä hauskuuttaa ittiämmä ja varmahan oikiat opilahat piti meitä kauhiana saastana. Leikkimmä oli tiätysti kaikkehen muuhun koulukomiikkahan passaavaa. Ei raahattu kouluhun pyssyjä, eikä tehty yhtään mitään sellaasta mitä koulluus lehtien jäläkehen ny tapahtuu.

Välituntipinnauksesta me keksittihin oikee kunnon urheelulaji. Vahtimestari yritti kärähytellä meitä parahan taitonsa mukahan. Opettajistahan tuahon hommahan ei olisi ollu ollenkaan. Me keksittihin koko aijjan parempia ireoota ja Ahti ei saanu meitä koskaan kiinni itte teosta. Ja kylloli muka hauskaa. Oltihin joskus johonaki koulun vintis ja kuultihin tutut kummisaappahan äänet portahis. Eiku yleesavaamilla joku sivuovi auki ja sitte vaharin eres ovi kiinni tiätysti.

Ja meitä poikia pakkas naurattaa, ku kärähyttäjämmä manas oven takana ja katteli omia avaamiansa. Moltihin pian jo kaukana hekottamas tapahtunutta.

Joillekki opettajillekki tehtihin meirän miälestä hyväntahtoosta jäynää. Yks opettaja tapas ensimmääseksi mennä opettajan pöyrän looralle. Me päätettihin kuumentaa ne metalliset knupit sytsärillä hehkuvaksi justihin ennenku ope tuli luakkahan. Kunnon oppilahat ei tykänny, ku opettaja rupes sätkimähän hirmuusesti, mutta ydinporukalla oli taas päivä pelastettu.

Historian ja yhteiskuntaopin tuama tiato ei tahtonu kiinnostaa ku kunnon oppilahia. Kerraasti heiteltihin hattua luakan toiselta reunalta toiselle, ku Aili-Lyydia kiriootteli vuasilukuja kliirulla tauluhun. Ku ope kääntyy, ei ollu mitää hattua enää lennos. Kerraasti kumminki tuli ajootus ja suuntimavirhet ja se hattu lenti suaraa open päähän. Kuinka sattuukaan.

Luakas oli hiiren hiliaasta hetkuusen. Jukka se oli. Jukka lähtee ulos, tuumas opettaja. Joku meistä älykööstä sanoo kerraasti opelle, notta aamulla sanottihin rarios, notta Yy Koohin on eileen perustettu uus alajäriestö POP, kansaanvälinen nykymusiikkijäriestö. Aha, tuumas ope. Minun täytyy ottaa tuosta selvää, meinas. Seuraavalla tunnilla, enneku oli alakanukkaa sanoo, Jukka lähtee ulos.

Biologialla oli ennen tosi vanhanaikaanen nimi. Elään- ja kasvioppi. Tuas brutaalin kuulooses oppiainehes oli niin mukava naispualinen opettaja, jotta sille ei kukaan halunnu teherä piänintäkää kiusaa. Me huvittelupoijjakki saatihin sitte tuan frouvan opetuksesta parahuuset numerot toikkariihimma, ku ei tunniilla ilietty pölläällä.

Joinaki vuasina matikanopena oli Jussi. Kaikki oli ku sualapatsahia tunnilla. Ope teki seleväksi, notta, jos että tee kotolaskujanna, teettä ne seuraavalle tunnille kuutehen kertahan. Tuallaanen älyttömyys tiätysti tepsii älykköryhymähänki.

Joinaki vuasian oli sellaanen ope, joka tuli useen maanantakina aika ottaannuksis kouluhun. Se oli jotenki huajunu luakkahan ja sanoo, nyt pidetään pienet pistokokeet. Piirteli jotaki tehtäviä taululle ja meni sitte hornaamahan viimmeesehen pulupeettihin. Yllättäen kaikille oliki tullu samat vastaukset open hornates.