Rautasiat vaharis

Ainoottihin teherä visiitti keskiaikaasehen linnahan Ranskan ja Belegian rajalla. Nähtihin se tiävvarren pirättämispaikalta ja kyltin jäläkehen soon auki joka päivä. Oli jo hämärä, notta päätettihin siirtäätarkempaa kattomista. Näytti siiviilinnalta ja sen tähären se kiinnosti. Sotaasia on kattottu yllin kyllin sisältä ja päältä.

Ku mentihin uurestansa, sattuu olohon viälä monumettipäivä ja kaikki historialliset paikat piti olla auki. Valittemamma linna ei ollu. Sikaporukka siinä vaan istuskeli ärhentelevän näköösenä tolopan noukas.Turhaantunutta vahtooporukkaa orotti kymmenittääsin pääportilla. Ei auennu portit ei. Joku suurpiirteesyyrestä suivaantunu hiano jos hiano leiri (lady) uhkas antaa kunnan matkaaluviranoomasille sellaasekki ultimaattumit, notta virkaaliooren korvia punottaa varmahan kauan.

Ku on miälikuvitusta ja kartoosta löytyy muullaastaki vahtoota. Kartas luki joinki jotta Rooman pato. Sinne tiätysti vahtaamahan, minkälaasia estehiä verenjuaksulle (vesi) muinoon on tehty.
Kannattaas osata ranskaa. Kanionin tukkiva pato saattoo olla iällä, muttei ollu kovin historiallinen. Joopa joo. Lähiseurun kaikki kylät oli Roma-loppuusia. Siälon varmahan kolukärryporukat asustellu jolloostikki.

Jollaki erellisellä kerralla siinä lähiseurulla tihirustettihin kartasta nottolis roomalaanen silta. Se oli tosisnansa roomanvallan aikuunen puronylityspaikka, muttoli jääny joinki lehemähakahan.

Tänä aamuna oon nosnu kuurelta tälläämähän asumiskopin koslan perähän. tälläsin jääkanpiki päälle ja pikkuusen lämpyä. Oli aika kalsian oloonen sisältä, ku ei oo yällä ollu kymmentäkää pykälää lämpöösen pualella. Ny sitte vaan orottelemahan jotta väki herääs ja pääsis arvoottelemahan, notta mihinkä mennähän vain ollahanko täs vaan.