Varsinaasesti olin taas rakkilenkillä, mutta tiäsin valittemasnani puskikos olovan ruakaa. Otin lähties repun selekähän ja muutaman muavipussin. Ens kerralla meen tuahon mettähän kypärä pääs. Ruakaa tippuu puista koko aijjan, notton melekee vaarallista hiippaalla maata pitkin.
Sain jo alakumeeteriillä tammenterhon kiharojoneni läpi suaraa kallohon. Pian vilahti silimieni erestä tanterehellen piikkiinen kastanja. Jos solis osunu kaalihini, olis tullu varmahan samallaasta puhetta suusta ku tuloo silloon, ku on justihin tääkänny vasaralla peukalohonsa.
Pikkuusen nuarempana ku oon ny, kuvaalin ittekseni notton heleppua ihimisen elo syämisen pualesta lumihangista etelelähän päin. Majattelin, nottei tartte töihin sekaantua senku koisii puun alla ja potkaasoo runkohon ku rupiaa hiukoomahan. Näin se torellisuus näkyy menevänki.
Oon vissihin kertonu joskus ruattalaasista martoosta. Noli afrikkalaases maas ja ne suri sitä, ku naisenpualet kantoo veret (vesi) kaivosta, katteli polttopuut mettästä, keiieli nuatiolla väerllensä suurukset ja koko aijjan piänin oli selekähän köytettynä. Äijät sentähären viihrtyy palamun kalavehes maailimaa parantaan.
Mammat keräs kotia päästyänsä rahaa naisten helepottamiseksi. Lähärätettihin lämpöösehen maahan traktori, maatyäkaluja, peräkärry ja kaikkia mitä ne ajatteli lämpöösess maas tarvittavan.
Ku menivät vuaren päästä kattomahan kuinkon apu kohoristunu. Oli se tullu perille ja muuttanu elämää. Akkaväki touhus niinku ennenki, mutta äijät oli lähteny palamun aluusesta traktorilla ja peräkärryllä lähikaupunkihin pilsneriille.
1 kommentti:
;D! Vai on kastanjat tommosia, niinku aluuksi. Olipas havaanto, minen ollu tiennykkään! Niis avunannoos voipi käyrä just noin. Helepotamma väärää osapualta.
Lähetä kommentti