Pihilajaasista koitin sihivitä kuarenjämät erillensä. Lopputulos on jonkullaasta hyytelyä. Sihivittemises oli niin kova homma, notta yhyren purkillisen vaan viittiin sellaasta vaivootella.
Mä tiäsin vanhastansa, notta omppuhillusta tuloo niin hyvää, notta viää melee kiälen mennesnänsä. Nuata omppuja ei raakana syä naapurin hevoonenkaa, mutta ah, hilluvärkkinä soon herkkua. Jos joku haluaa multa omppuja, niiton niin palio notta varmahan piisaa muillenki. Ei ku hep vaan, niin täältä pesöö ja huuhteloo.
Isoo homma taas meinas olla hillusokurin löytyminen. Kaapis oli yks pussi ja lähikaupas toinen, kolomannes ei yhtäkää, mutta neliännes koko lava. Mä imehtelen jolloonki oikee ääneheni kauppojen meininkiä. Valinnanvaraa on palio, mutta sitte ku jotaki katteloo, sitä löytyy niinku sairahalle tarkootettuna yks kipales. Asia koskoo kaikkia tuattehia.
Mä tälläsin yhyren belekun parkettia kuntohon. Meni koko ikinen päivä ennenku sain tarvittavan määrän lakkaa kokohon. Piti kiärtää koko maanosan pääkaupunki ristihin rastihin ja ostaasta purkki siältä toinen täältä. Ny mun pitääs teherä autotallihin uuret ovet. Oon meinannu teherä oville raamit teräksisestä neliöputkesta. Ja katso. Neliäs kaupas ei ollu yhtäkää palaa mittoohini ja viirennes oli värkki toisehen pualiskahan. Ny mullon kuukletettu metalliverstahia ja rupian pian kiärtämähän niitä. Soon sitte eri asia malttaako ne mullen mitää myirä.
3 kommenttia:
HEP!!!
Mulle omenoota, kiitos! Sama osoote ku perunoollaki enne kesälomia. Moon joskus keitelly omenoosta ja riisiistä kiisseliä, soli makoosaa.
Anonyymi saa omppuja. Katto sähkäriäs!
Sinoot ollu oikeen ahkera! Melekeen käy jo tyästä moinen kauppojen kiärtely!
Lähetä kommentti