maanantai 15. elokuuta 2011

Ojasta alikkohon

Luantomatkaalu piristää aina. Tämän maan korkiimmilla paikoolla oli vissihin piskotellu, ku oli tanterehet niin kauhian liäntiänä. Mä siinä sitte, nottei oo vesimärkä puskikko huanoo ku tavallinenkaa. Pohojalaaselle.
Ja sitte mulahrin pariotteesehen johonku kuraprunnihin ja taivastelin sitte maailiman menua silimät pilivihin päin. Kerkesin haisevas ympäristös arvioottemahan, notton tullu ny korkiakulttuuri mun haalariihini.

Olisin voinu olla hianotunteenen ja luritella jotaki Sibeliuksen piisiä. Ny vain on nii, notten osaa luritella mitää. Kerran laulukokeeren erellä direktorus cantorus yllytti kaikkia hoilaamahan. Mäki sitte sanoon notta joulupukki, joulupukki... Joo, tuli vitonen. Soon paras mitoon laulusta koskaa saanu.

3 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Jessus sentähären! Oikia luantokuva, aito sellaanen!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Moo aina tiänny, notton vilukissillä silimää ja luantua tarkastella asiootta oikiasta kulumasta.

Partapappa kirjoitti...

Kuisäny tollee menit ittes sotkeen. Hyvä ettei pahemmi käynny. Joku vastaatulija varmaa aatellu, et se on menny puunjuuree paskalle, mut onki rävähtänny housuille ja kengille... ;DDD