perjantai 5. elokuuta 2011

Ei harvinaasta

Mullon täälä kaks sessua. Toinen on toinen ja sitte taas toinen on toinen. Molempia kusetimia ne erustaa. Em pääse mihinkään, nottei kolli kulukisi mun peräs mun askelehieni jäläkiä. Natu katteloo kauempaa mun hommiani. Elämää tämä on.

Jokku sanoo, notta rakit on elukoota . Voi ollakki, mutta saan hymyä näiltä joka päivä. Kirsut on jäykkiä, mutta kyllä se hymy siältä kuantalosta lähtöö. Pitää osata vaharata.

Jos mullei olisi kulukuviätti koko aijjan, mullolis täälä poroja, lampahia, ankkoja, ponia, kanoja, siiliä, kärmehiä, sisiliskoja ja elukoota. Nykki yks elukka hynää mun kylykiäni. Ei tosiaankaan vaikuta vihamiäliseltä.

Elämän varres asentehet liikahteloo. Ei oo kauaa ku olin kauhuia tohelo menemähän sinne ja tänne. Hyvästä lapsuuresta ei oo ainakaa tullu vikaa, vikaa. Oikiasti.

2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Sehän on tieteellisesti todistettu, että koirat (tai ylipäänsä elukat) tekee ihmiselle hyvää. Ei nyt tietenkään pureva koira tai potkiva lehmä tms., mutta nämä mukavat lemmikit. Verenpaine laskee, masennus hellittää, kunto kohenee... Ja kyllä se potkiva lehmäkin on usein ihana otus. Monta kertaa olen halannu lehmää suruja vähentääkseni, ja se tehosi kyllä. Nyt ei oo halattavana ku ihmisiä ja pieniä koiria.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Sanna,Elämä on,kus jo isoo tyttäreni aina sanoo. Elukat joo, Lähären ny justihin kahare luppakorvan kans tuulettumahan. Pihallen. Rästäsvuatohon. Ny ja me.