sunnuntai 14. elokuuta 2011

Attren linnanpuisto

Linnoos ov varmahan kalasiaa kortteerata. Jontensakki ajatuski olla kiven syrämmenä raisteloo mua. Karvaanen ihoni nousoo kananlihallen. Ev voi mitää.


Kuvan rati ei oo se linna mihinolin äsköön. Tämon joku linnan puutarhan pitkän ja sokkeloosen lualaston huipentuma. Pohojalaasjäriellä ei voi ymmärtää kolomesataa vuatta sitte tehtyjen rakennelmien tarkootusperiä. Aika on ollu pikkuusen erilaanen joskus enev vanahahan. Vissihin.

Linna on ollu saman suvun hallus jo yli viissataa vuatta. Ja linnas asutahan viäläki ja voirahan hyvin. Joskus enev vanahahan linnas oli monen maan kuninkahallisille varttu omat huanehet. Jos on sattunu olemahan kulukua nykyysehen pelekiahan päin, ei tarvinnu kopistella köyhällistön ovia.

Linna on ollu joskus Burgundia, joskus Espanjan Alankomaata, mitä milloonki. 1831 linnaa ympäröövästä maasta tuli Belekia ja linna oli ensimmääsen kunkun kruunajaasten aikahan tärkiä paikka omistajan ja kunkun kaveruuren tähären.

Uskomatoonta historian havinaa on liipparoora tuallaasis vanahoos paikoos. Suames on kiipeelty puis ketunnahoos ja ujellettu. Näillon ollu silloon kaakeliilla pinnootetut kylyppärin. En viälä pääsny siihen, nottonko näillä ollu hyysikkä pihanperällä vai onko ollu joku loukko hätähän tuvan sisällä.

1 kommentti:

Partapappa kirjoitti...

Hito hyvä ku kävit. Pääsin mäki tavallaa matkalle! Tänks.