Mun sukuni on niin sukurakasta, notta oksat pois ja pikkuunen pala larvaaki. Mun yks serkkuni kuali. Mun muut sisarukseni ei eres tuntenu koskaa vainajaa. Oon maailiman epäsosiaalisin ihiminen, mutta tuaki serkku oli mulle läheenen.
Kukaa muu mun lähisukulaasistani ei oo viittiny koskaa sekaantua mihinkään suvun asioohin fyrrykyröös. En oo kyllä mikää sankari, notta moon halunnu kunniootta eres ihimisten muistua.
Aikanansa mulloli niin palio tärkeetä harrastuksia, notta en keriinny paliokaa nauttimahan sukulaasteni riamuusta. Ny on äijästä tullu toisellaanen ja siiton tullu hautajaaspuhujaki. Serkkuni hautajaasihinki haluaasin lähtiä ja varmahan toimittelemahanki. Nyv vaa on nii, notten pääse.
Kyllon ruvennu mun juttuni olemahan synkkiä. Elämähän on isoo vitsi, mutta oonkohan mäki ruvennu tosikoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Osanottoni murheesehen.
Mullen tuli eileen Kanariansaarilta sähköpostia kummitäriltä, notta mun paapan siskoo on kuallu. Kyllon kamala juttu, mutten muista ikään mummaa nähneheni, saatikka sen tyttären tytärtä, jolta kummitäti oli tiaron saanu.
Enemmän ku mummaa mä suren löyhäksi jäänehiä sukulaassuhteeta.
Multa kans osanottoni. Son tuallaasta tua elo, yks kaks suku on kaukana tai jostaki muusta syystä liukunu kauaksi. Näen sieluni silimin, ku puhuusit siälä, sulta ei sanat katuaasi ja muistaasit palio asioota niiltäki aijoosta! Tuosta elämän vitsikkyydestä; mun yks tuttuni tapas sanua mennä vuasina,notta Elämä on yks isoo paskavoileipä, josta on haukattava kerran päiväs.
Muistan ku Kauhajoelle tuli Lidli, jestas ku se muka kuulsotiki Ameriikalta, vaikkei silloon viälä sinne päässy käymähän.
Lähetä kommentti