maanantai 1. helmikuuta 2010

Kaupas turpahan

Pitää varua menemästä Lidlihin. Mainoksesnansa on isoo nyrkinkuva ja viäres präntti: Lidl lyää läpi tai turpahan, kuinka kukin sen ny sitte kääntääkää. Mä en käännä lausesta ollenkaa suameksi, ku soon selevä uhkaus, vaikka kuinka sitä punnittis.

Mä oon rauhantahtoonen ihiminen. En halua mennä vasiten mäntättäväksi. Tiärä sitte kuinka suuria k0rilloja tai nyrkkisankaria sinne kauppahan on tuatu. Pitää ny varooksi olla ainaki pari päivää litkimästä tuaresmaitua. Hanasta tuloo ihan hyvää vettä, noittei pitääsi puarihin olla mitää asiaa hetkehen.

Mun tiatotaitohoni ei mee kovin syvällen tua, notta ruvetahan asiakkahian mänttäämän oikee taloon pualesta. Onhan niitä ny kulukeella kaikellaasia vapaaehtoosiaki ihimisten mukiloottioota.

Tua mukiloonti saattaa olla joku hiano viälä käyttämätöön liikesirea. Pää ensi pehemooseksi, niin kyllä asiakkahan lompsa rupiaa leviämähän. Moon niin pelekoonen, notta en ny tartu tähän houkuttimehen. Moon ollu aina sitä miältä, notton jalakuumien vika, jos turpahan tuloo.

Sinänsä uuret liikesireat on aina raikkahia tuulahruksia. Oov vissihin vain turhanaikaasen vanahanaikaanen ja mullen ei taharo enää uuristunehet markkinoontikonstit kelevata. Pitääs täs ny joinki ruveta uuristumahan ja kehittää omaa myätämiälisyyttänsä toisia kohtahan.

Ku Kauhajojelle tuli ensimmäänen Lidli, soli ku Amerikka rantaruattalaasille. Oliskahan ny ollu Moikipäästä eli Närpiön kirkolta yks hätääntyny äijä, joka rupes multa tiarustamahan, notta missä olla tuo saksalainen kauppa. Sanoon sille oikee kurialla maalaharen murtehella, notta viittiökkö kattua tuannepäin, soon tuala. Kiitteli mua viälä tajuttomammalla murtehellansa. Asiat tuli kumminki seleviksi.

Ei kommentteja: