Mestarisuksittelija Mika Myllylä on paliastanu johonaki nykyaijjan huurusnansa ottanehensa EPOa ollesnansa maailman kovin suksittelija. EPO, jota ihisen kroppaki pykää, järiestää ihimisen verenkiartohon ylimääräästä happia ja ihiminen jaksaa jolokottaa palio pirempähän ku pelekällä piimävellillä ruakittu kilipaalansa.
Ei oon Myllylä syyllistyny rikoksehen, ku tuallaaset vähähäpätööset asiat vanahenoo paris vuares. Olympiavoitoollansa miäs on kumminki rahoottanu keskiarvua äveriähämmän elon. En ny viitti ajatella sitä, notta oliko viimme vuasien putkareissuulla pehemustetut seslongit eli ei. Vai oliko vain jotaki rahavahanomaasta kovaa alustaa selekäpiin aluusena.
Oon joskus höväänny, notta klapajin yhyres kestävyysurheelulajis aika ylähällä kisasijootuksis ja toiseski kohtalaasen korkialla. Parasta oli joskus, ku kaks erellistä lajin maailimanmestaria oli hitahamman hankkuusia ku mä. Ja kyllä useen sain nujjia vain yhtäki erellistä maailmanmestaria.
Tämä ny ei yritä olla mitää kehua. Tämon vaan entisen elämän tosiasiooren palaanuttamista, joka lähti ny tuasta Myllylästä. Yks toisen lajin olympiamitalisti ja MM-mitalisti oli vissihin pikkuusen kuusaallu mun tuloskehitystäni. Silloon ku isoohin kisoohin oli pitkiä aikoja, mullei ollu tuskanuitua olla likellä huippujen vauhtia. Auta armias, minä jokapäivätyäntekijä, en enää föliännykkää mihinää katsastuksis. Nojoo.
Jo silloon urheelun merkkihenkilö, mun ikäänen, sanoo seurannehensa palioki mun touhuja. Sanoo, notta tiätääs, millä säki saisit sen viimeesen prutkeen sun vauhtihis äntihin. Sanoja oli sitä miältä, notta mun kilipaalijoolla oli jo käytös konstit. "Olsikko kiinnostunu, mä pystyysin järiestämähän sullekki pikkuusen pökkyä pesähän?"
Sen tason urheelijalta soli mullen ku olis lunta puronnu tuvankatolta niskahani. Saatoon olla pari silimänräpährystä hiliaa ja sitte sanoon: mua ei esittelemäs asia kiinnosta ollenkaa.
Mun lajis jalakojen nopeus piti olla suaras suhtehes pääkkylääsen nopeutehen. Jos jalakani oltaas pantu mömmööllä kovahan vauhtihin, se toinen puali siitä lajista olis mennu ihan ketuulle.
Ov vai tullu miälehen, notta minkä tähären kansan kunnioottama urheelumiäs tiäsi uuret vauhrinlisät nii hyvi jo silloon aikoja sitte. Tämon ny eri miäs kumminki mistä ny puhun. Neliä kertaa peräjäläkehen kestävyysjuaksun olympiakultaa voittanehelta suamalaaselta epäälevä leheristö kysyy: Mikä on sun salaasuus näis voitoosnas. Litkin poronmaitua joka päivä, sanoo mestari. Ainehesta oli vissihin silloonkin kysymys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti