Kyllä suamaalaases yhteeskunnas ny harittaa oikee kunnolla. Jokku nutturapäät välämää, notta ihimisen pitääs kitua tyäelämäs seittemänkymmentä vuatiahaksi. Kysyn vaan, notta mihinä tyäelämäs?
Ny tyäelämäs on arvostettuja kolomenkymmenen vuaren kokemuksen omaavia parikymppisiä dynaamisia henkilöötä. Poistin justihin hirviän kirosanani tekstistäni.
Suames vissihin eletähän niinku johonaki rehupellos. Se sika joka on isoon syää ensin ja muut orotteloo jos jää jotaki näykittävää.
Jos ei oo enää töitä nelikymppisillekkää, minkä tähären pitää hohaata eläkesiän pirentämisestä? Piilootettu vastaus tuloo jokahisen poliitikon kuantalosta. Eläkesrahat on jo aikoja sitte pelattu ja juatu.
Ku ei kerta oo enää särvinrahaa vanahoolle, tällätähän ne kuviteltuuhin töihin. Sais yks lapualaastaustaanen pavun nyppijä toimitella asiansa oikokiälellä. Yli kakssataatuhatta joutilasta on maas ja on kuulemma tyävoimapula ja eläkesikää pitää nostaa ja tuara vinkuintialaasia tekemähän tyät.
Mun ei tartte mitää käsittää. Ku tuloo aika kypsäksi, tälläytän virkavaltaasen pyssysakin tähtäälemän mun okullaariani kovat piipus. Lopputulos on kuitenki kivuttomampi, ku huano epäröönti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Eihän elämä vain työtä ole.
Hannele; joo ei.
Asiaa kirijootat. Mä en liioon käsitä tuata eläkeikävouhotusta. Ja nuarille ei oo muka mitää. Oomma joskus visioonu, jotta tuumma 70 vee viälä rollaattorilla kroonikkovaipoos ja pilleridosetti kainalos tyämaalle.
Lähetä kommentti