Ainaki kaks tuntia ennen ku nukkumatti rupiaa mainittemahan mitää, otan taas sen keskenjäänehen kirian;Leningradin 300 kauhun päivää. Mulle jäi pikkuusen epäseleväksi viimmeeses unenpöpperös, notta kuka oli kunkin pualen pomo. Sen ny muistan, notta yks housuuhinsa kusnu upseeri saksanmaalta vaihtoo hiippalakkiihin.
Ev voi tiätää, mitä siinä kirias on seuraavaksi. Historian jäläkehen Piatari jäi ryssillen. Nämä hitlerilääset olis kovin toivonu Mannerheimin porukkojen tulevan jeleppaamahan niitä hommisnansa.
Nojoo, mä luen sitä kiriaa ny sitte niin kauan ku okulaarini pysyy raollansa. Yritän huitaasta sen opuksen silimistäni okiahan kätehen. Pirätän valon pillottamasta mun silimähäni ja jään orottamahan.
Jos aamuhun mennes ei oo tullu masokistisia nautintoja tai mitää kunnon taistelukohtausta, oon ihan pihalla. Jokku onnettomat väittää, notta unta ennen ollehet kokemukset pursuaas leffoja.
Melekee tiärän jo ratkaasun. Mä kattelen sellaasia unia ku mua huvittaa kattella. Unien seliittäjät mä polttaasin ens pääsiääsenä noitavalakias. Ystävällinen ku oon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Nii mäki. Jos ei uni mua miällytä, mä katton sen vaikka uurestansa, ja ohojaan sen itte!
Mä en tiätä, notta onko tällä ny mitää henkiä kokemusperääsen tutkimuksen kans. Oli tosi kuriaa viime unesnani. Siviiliä tapettihin ja mä näin unta kaninpenikoosta. Oli siinäki uhka, ku kömpelö koiranpässinpääni yritti niitä hampahat irves saalistaa. Pitääskähän mennä johonku päänveivaaamisen klinikalle? Siälähän voitaas mullen sanua, nottoon ollu liian kauan kikkiviaroolla. Olis jännä kuulla, notta mitä eherotettaas.
Lähetä kommentti