Vitiä ja marioja

Ottaa pikkuusen pääkkylääsehen, ku en pääse hiihtämähän.Puhun ny oikiasta hihirosta enkä mistää lyhkääsen larun hinkkoosta.

Hain viälä aamulla kullallen kourallisen vattuja. Mansikat on jonki nuutunu vilipoosista. Ei karhunvatukastakaa oo miästä antamahan marioja. Niitän viimmeesekki haintuvat tuasta.....karhunvatukkapuskasta. En kattele tuallaasta vastahakoosuutta.

Jos ilimoja piisaa, oon hetkuusen perästä Suames. Jonsei oo kovan palio vitiä tuiskannu, lähären mariahan. Luhurikat on menny jo ja vissihin pualaamekki.

Lähären notkottelemahan aavoolle nevoolle. Niinku Kauhajärven lelluville liäpehillen. Mullon aina siälä ittekivaa, ku huamaan, nottei televisios peliätellyt ihimiset oo uskalla notkotella viimmeesiä parahia kurienmarioja.

Seikkaalua mikä seikkaalua. Oo kuitenki korveellisen pruukannu kurinmarioja plokata syksyllä eli varahin kevähällä. Lumen jäläkehen mariat on parahimmoosimmillamnsa.