Joku päivä taapperi luin matkaalujuttua. Joku ulukomaalaanen, Suamehen nähären, oli jääny autollansa nalakkihin Ylläksen korkiimmalla kohoralla. Oli sitte hätääntynehenä ruvennu pommittamahan puhelimellansa Autoliittua.
Soittaja tahtoo pelastustyälääsiä huanohon jamahansa . Kuuntelijat ihimettelöö, notta kuinkoot pääsny autollas nuan ylähän. Toimitteeloo onnetoon sitte, notta larunpohojaa pitki. Jonsen olisi tiänny täälä olleheni, olsin ollu varmaha tua turisti.
Siinä sitte porukalla imehrellähän, notta kuinka sun kulukinestas haetaas siältä ylennökseltä. Oikia kunnon jumis olova matkaalia osas opastaa tumpelua pelastusväkiä. Tulukaa niitä suksen jäläkiä pitkin, mitä mäkin tulin. Moon täälä, moi.
Tuli vaan miälehen. Oon ajellu viis kolomattakymmentä vuatta sellaasella neiliän pyärän vetoosella pirssillä. En osta enää muullaasta, mutta mitää hyätyä tai järkiä ei oo joka nurkasta kraappivasta kulukinehesta. Mullon seuraavaki neliällä kraappiva. Soon selevä ku nakki.
Lähäreppä reisuhun omasta pihastas aamulla, kun on tullu pikkuusen vitiä tanteresehen. Neliänurkkaanen sutii jollaki omilla tiaroollansa, mutta sun matkas jatkuu Sarpolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vai Sarpolla...minä meen vitiaamuuna kontaten tai Lemmukiidolla! Minen ollu muistanukkaan tuata sanaa...taapperi, heheheh...Haldiiniki vois olla vitiaamuuna kova sana, se vaan taitaa mennä Vaasahan päin, mutta väliäkö sillä?
(kokeellahan ny, notta aukeeko mun osootes sunkin konehes...)
Jos liukastelemata pääsöö, kyllä se haltiiniki johonku viää.
Lähetä kommentti