tiistai 17. marraskuuta 2009

Mättääkö?

Oon jounnu viimmeaikoona plaraamahan monellaasia sähköösiä aviisia. Joku talourellinen pualueeton läpyskä kysyy, "Mikä mättää Suomessa?" Hoh hoijjaa ku haukotuttaa, mutta aiheeta pitää keksiä, soon selevä. El lukenu.

Eileeses leheris riakuttihin sillä, ku kaks pikkukiltsiä oli pinnannu joltaki tunnilta. Sitte ku ne löytyy koulun viäres olovasta liikuntahallista, ne seliittää, notta pari tuntematoonta raavasta miästä heirät tänne lukitti. Toiselloli ollu musta pujopartaki.

Tiätysti poliisi tällättihin kuuhaalemahan asian perähän. Soon oikee, nottei rosmot vain pääse ku rakit veräjästä. Eivät pääsny, jäivät kiipelihin. Flikat. Kova kovaa vastahan pehementi uutisoonnin tärkeyrestä perillä ollehet uhurit. Oli tullu hätävales. Itte keksittihin ne vangittiat.

Ny luin, ku poikaaset oli saanu kaharelta remppaajaksi naamioontunehelta äijjältä taskulamppua päihinsä. Pojjilla oli ollu jonku vallin takana viatoonta lumisotaa ja yks pallo oli klipsahtanu vallin yli karulle ja siältä sitte tuloo kaks naamioontunutta taskulamppupamputtajaa viattomien poloosten kimppuhun.

Jostaki huamisesta leherestä varmahan luen, ku kakarat tuli rääkyen kotia, ku raaka poliisi tai kirkkoherra oli ne mukiloonu ja vääntäny polokupyäräkki vintturahan.

Molin joskus naapurinpoijjan kans rupiamas paistamahan makkaraa vanahan maakellarin katon alla. Kaikki iänikuuset muistaa, notta olokiahan siälä katon aluuses oli. Noo, siihen oli heleppo tällätä makkaralämmintä, ku ei tarvinnu ku pikkuusen tikkua kriipaasta.

Meillä tuli hirviä paniikki, ku koko katosaluunen oli pian liaskoja täynnä. Hirviää kyyttiä karkuhun. Naapurin isäntä tuli juasten kopuusen ovelle ja rupes mua reimimähän nahkavyällä pitkin selekää ja persuuksia. Naapurin poika oli enemmän pikajuaksija ja se kerkes pois alta.

Oli tiätysti naapurilla kiirus pikkuusen, mutta jollaki se sai sen roihunki sammumahan. Isälläni oli ehtoolla hauskaa, ku se kuuli sen päivän kommellukset. Ei soitellu poliisille pahoonpitelystä ei.

Meirän kylällä oli joku piäni mumman mököröönen kylymillänsä. Alta kouluikääset koltiaaset tuumas vähä rempata sitä. Ne levitti ensin kaikki hellan tuhkat ympäri tupaa ja sitte ne tuumas piänistää klasit. Isät ja äireet toimitteli tapauksesta mökin omistajalle; ei se mitää, poijjat on poikia, sanoo. Ny nuasta koltiaasista yks on poliisi ja toinen upseeri.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Justihin eileen puhuttihin töiski, ku nykyaijan kakarat on erilaasia, ku me ollahan itte oltu. Toki pakko tunnustaa, notton ne joiskin asioos parempia ku me, ku ny vaan muistaas mihinä, mutta esimerkiksi, mä vannotin aina omia flikkojani, nottetta kyllä mee jojenrantahan, saatta selekähän ja hukutta. En muista mihinä järjestykses sekin olis tehty, mutta itte asuultihin salaajojenranans aina ja kahlattihin ja isoot varpahat meni aina rikki jokehen rikottuuhin sillipurkkiihin. Miksikö mä olin osaavempi ku omat kakarani? En osaa sanua,ku silloon ei ehritty vaharata töiltä jokaasen perähän. Nykkään ei varmahan monekaan kakaran perähän vaharata, mutta ne syyt on jo eri juttuja.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Kakarat on. Ny ja enne.