Luanto

Joo, luanton soon, joka tikanpoijjan puuhun nostaa. Eileen hätäänen tikanpoika säikähti julumasti ku aukaasin parvekkeheni oven. Lennähti lähimännyn kylykehen ja roikkuu siinä ainaki viis tiimaa yhtehen soitohon.

Kyselin siltä, nottonko äitees jättäny sun onnes varahan. Kattoo mua yhyrellä silimällä, muttei puhunu mitää. Ensin se arkuuksisnansa kiärti puun toisellen pualellen muhun nähären. Muutaman tiiman päästä se jo orotti, notta tuun höpäjämähän sillen. Tälläsin omenan laiturilleni ja sanoon, notta tuu nokkimahan tuata. Ei vissihin tikanpoijjat järsi omenia, ku omppu on viäläki syämäti samas paikas mihinkä sen jätin.

Naapuris harrastetahan luannonmukaasta kurmujenvilijelyä. Maitokonehet saa lähtiä pihallen silloon ku niitä huvittaa. Ja kaikki sopakki niille on luamua. Täs mun mörskäni seinillä kihelmööttöö ny milioonia luamukärpääsiä. Yritin äsköön niitä teurastaa samalla konstilla ku ulukomaas tappajaetanoota.

Ihan selevästi oon urpanisoontunu. Emmä takavuasina nuahin kärpääsihin kiinnitäny palio huamiota. En eres nähäny, notton piha täynnä milioonia mettäkusiaasia. Jos on hetkuusen uksi auki, tuvasta on tullu melekoonen elääntarha.

Em muuten syytä sitä tikanpenikkaa mistään. Sitä, joka tuas likipuus killuu eileen. Voi olla vanahemmat sukulaaset syyllisiä siihen, notton tehty läpiviänti seinän läpi mun hornauskämppähäni. Reijästä oli tullu tupahan joku pikkulintuki. Otin sen käpälähän ja päästin lentohon. En muistanu kysyä, mikä lintu oot. Piäni soli ja harmaan kiriava.

Melekoonen luannonoikku on seki, ku exäni sanoo, notton ero kaikin pualin selekiä. Ihimettelen jollaki lailla suamalaasta oikeuskäytäntyä. Mummiälestä tällääsen asian pitääs jotensakki saattaa kummankin osapualen tiaton. Ny oon täyrellisesti huuhupuheeren varas omasta siviilisäärystäni.

Mummiälestä ei oo oikeurellekkaan oikeurenmukaasta teherä huuhaapäätöksiä ilimoottamati kaikille osapualille touhuustansa ja päätöksistänsä. Varmahan lepsuuntunehes yhteeskunnas päätöksiä voi teherä, nykyysin. Mihinkä helevetin ruutuhun tällään ens kerralla kruksin, ku virallisesti siviilisäätyäni kysellähän. En tällää sitä huhun jäläkehen enkä mee asiaa kyselemähän, jonsei mullen oo saatu päätinkiä toimitelluksi. Tällään kruksin siihen mihinkä ennenki.

Suamalaanen oikeurenkäynti tuntuu olevan hellurei. Sana on muutoosta Pil
.u ruattiksi ja partaveitti venäjäksi. Vanhan kansan jäläkehen. Mä rupian kattelemahan urputusreittiä päätöksen lainvoimaasutehen. Jonsei kaikki tiärä alakuperääsestä kaharenpualisen liiton loppumisesta, kuinka päätäntä voi olla laillinen? Kysyv vaan.

Mitä ny

Koko lähiseutu on mustikas. Mua raisteloo, ku ev voi hyäryntää satua ku suuhuni. Moon himonoukkija, himosiänestäjä. Keittelen soppaa mustikoosta, paistelen kanttarellia. Kangassiäni vois olla ainut maharollisuus sualattuna viärä kotia.

Jokku ostaa nuata tuattehia. Joo, tosi kaukana tästä navikoontipaikasta. Ev viitti veivittää palliprässillä joka päivä neliäkymppiä suuntahansa. Kuinka ne mun pussuuseni siälä tarakkarauralla eres pysyys vaikka kuinka köyttääsin? Teen pyärälenkurat iliman saalista.

Moon joka vuasi raahannu viäres asuville kakaroolleni mettääset maan annit. Ei ne kakarat enää kotonansa syä ku harvoon. Joinaki vuasina kulietin Kyrönmaalta pualaamet tämän kylän vanahoolle ihimisillen. Silloon täälei ollu niitä marioja.

Lähären kyselemähän vanahuksilta, notta tarttisko mustikoota eli siäniä. Saisin ittelleni myänteesen vastauksen suuren innostuksen päännousemahani. Mustikkahan pitääs päästä.
Ja siänehen. Ja syksyllä tuun tänne havartelemahan kurienmarioja. Kyllä mun elämä voi olla yksinkertaasta. Em muuta voi sanua.

Pitääsköhän himmata?

Kauhia paskaasuuren tunnes pitää olla kropas, ku viirettä päivää ihiminen pitää saunaa kuumana koko aijjan. Piti jo siältä lauteelta lähtiä piänistämähän pyäreetä pölökkylä klapiiksi, noittolis saanu huitaasta kunnon löylyt viälä kerran auringos punestunesehen nahkahan.

Mulle sauna on yks rati niinku hyysikkäki. Kummaski on hiano asioora silloon, ku on tarvesta nauttia elämästä. Oon ylehensä saunan suhtehen aika varovaanen. En koskaa etuule löylykämpän ovella. Muut saa mennä kiukahan viärehen ja mä orotan. Mialuusti oon aina yksin kammios.

Mullon sauna joo. En viitti riakkua sen kans. En oo vittiny hyi, mitää nahkamakkaraa paistaa kivillä. Hyi se. Mua harmittaa se, ku yks kunnon kyläläänen pantihin puupalttoohin, enneku mä sain tarkan tiaron viharanteosta. Kyllä mäki vihiran osaan teherä, mutten osaa valita hies- tai rautupuusta värkkiä.

Nyt en muista mihinä oli, muttoon kerran saanu käpälihini auton sisäkummiista teheryn saunanvihiran eli vastan. Soli illottavinta mitoon koskaa kokenu. Pitkillä tikuulla lykkäsin sen pois sauanaeriöstä. Luulen kehitystyän lähtenehen airosta suamalasesta insinööristä. Siältä lähtöö. Aina.

Aamulla taas laitan kiukahan tuhajamahan. Ah, eikö elämä olekin....

Tuumooksis

Tuloo tosi palio kysymyksiä huippusuksittelijan kohtalon tähären. Oon ollu järkytyksis totuuren eres. Mä en suaranaasesti tuntenu sontasankoohin vajonnutta mitalien saalistajaa, vaikka lähisukulaanen onki tuttu.

Mua raisteloo tämä tapaus. Ihiminen on kaikkien esikuva ku suksi luistaa. Ku rupiaa tihkaasemahan, esikuvasta tuloo takakuva. Itte kerkesin ammattihin ja töihin ja sen tähären komeeta mitalia ei oo killunukkaa mun riveelilläni.

Mun serkun poikaki oli nuas hiihtoliiroos korkialla. Taisi käyrä maailiman cupiiski. Vaihtoo ammattiaki, notta vois suksitella palakehet auki. Ei tullu huippua ja onni oli omalla kohoralla. Soon ylehensäkki harvinaasta, notta jonkullaasta ammattia suksiporukalla on.

Joskus ouroksuun sitä, ku ammattilaaset hävis mullen kisoos. Tai urheelijat keskeennytti kisansa, ku klupusakki rupes menemähän kovaa. En itte ollu koskaa varsinaanen kilivan suksittelija. Hiihto oli mullen vain harrastus ja hariootuslaji oikiahan urheeluhun. Ny puhun varmahan sekavia, oon niin toisahalla tuan urheelijan hengenmenon tapauksen tähären.

Ev voi antaa neuvojakaa. Pään kestäminen on tiätysti itte ihimisestä kiinni. Mun hyvä ystävä ja viime kauren kansanerustaja osaa elää. Sarasosan tappiosta hualimati.

Luannollista

Kotona oon. Ei pörrää autot. Ei rähise poloneesit ystävyyksisnänsä öiren ylitte. Joku pikkusorkkaanen elukka oli ollu porraseres. Mullei oo ovikellua, olis varmahan sitä kilikutellu. Ja oli ollu pikkuusen fiksumpi ku paikallinen tikka, joka teki reijän makkarihin. Sorkkaelukka oli jatkanu matkaansa.

Moon piperöösten kans kaveria. Aika kaukaasia kumminki. Ne rupiaa heti räpyttelemähän lehtiänsä ku tuun tykö. Onko se muka ystävyyttä?

Voin olla vääräski. Mum miälestä porraspääkukkani on kultapiisku. Lähären huamen aamulla mustikkahan parin meeterin päähän uluko-ovestani. Kanttatellit on viirenkymmenen meeterin pääs.

Tähän teelmäksehen on melekee kilomeeteri hellav viärestä. Rakit on aivan vaahros, ku ne näköö tuan. Joo, siälon paisteltu nahkamakkaroota ja haju on jääny. Nahka on hyvää lämmitettynä paperikuaren sisältä järsittynä, vissihin. Ollu.

Mitä tästä oikee tuloo?

Olen kaksi kertaa tänä aamuna saanut viestin valmiiksi yhdelle ihmiselle ja on sitten molemmilla kerroilla hukkaan mennyt. Nakkikynsi, läskikäpälä, moukka...

Myönnän, että minulla on matkalaukussa kaksitehoiset kakkulat. Joo, otan ne sieltä ja asetan nenälleni, ja kas vain, ilman Koskenkorvaakin maa alkaa heittää alta ne päässäni. Antaa olla siellä laukussa. Kerran ne klasit jo uusittiinkin (ennen alkuperäisten käyttöönottoa), mutta tulos näkymässä oli yhtä surkea kuin aikaisemminkin. En millään tajua, että minun pitäisi tihrustaa joidenkin läpinäkymättömien vääristelevien muovinpalojen kautta...

Saan melkein tuhannet lukuklasit niiren kakstehojen hinnalla. 69 senttiä maksaa mulle passelit lukuokulaarit. Haen niitä kilon ennen Suami -keikkaa.

Vaikkon mulla niitä kakkuloita joka paikassa, ei ole koskaa silloin päässä kun pitäisi olla. Ja sitten kun löydän kakkulat, ne ei olekaan enää kakkulat. Vähintäinkin toinen sanka on pudonnut johonkin ja kakkulat on enää kakkula ja ne eivät pysy enää nenälläni.

Ny mä näen, jotta on yhdet vielä aukaisemattomassa muovipaketissa. Joopa joo, lähden nyt sitten sitä pakettia puolisokeana aukaisemaan, hajoaa melko varmasti sen paketin lisäksi sisältö, eli mun uudet klasini.

Ihimettelin ja kysyynki eilen toissapäivänä Armenialaiselta mua vanahemmalta tukan klumppaajaltani, jotta missä sun rillis on. Sanoo jottei tartte ollenkaa sellaisia koristuksia.

Haavoottuvaasta

Elämänmeno on nykyysin tehty aika erikooseksi. Laki on aina laki, mutta sen toteuttaminen tuntuu olevan harakan korvis. Jonku valuuttapankin pääpoffa oli syyttehien jäläkehen aharistellu raiskaus miälesnänsä etnistä siivuajaa. Homma meni pomolta, mutta maines jäi. Likalle jäin homma ja palio sympatiaa. Ja rahaa. Ja huumeshommat jatkuu.

Jo kuuskymmentä -luvulla pirätin ottamasta liftaajia kyyttihini, vaikkolis ollu pikkufiaatisnani tilaaki. Jo silloon jokku neitokaaset halus rahastaa miäspualisia autoolijoota kuvitelluulla tarinoolla. Itte halusin pysyä eros eherollisista kämppätuamioosta ja rahan menoosta.

Laki on kova laki Suameski. Mullei oo mitää sitä vastahan, notton jonkullaanen järiestys olemas. Jos mä kumminki katton kaupas jonku Ladyn etuusehen, mä saatan saara syyttehen silimieni tähären. Oikeuslaitos ei kysy siltä yläknappinsa auki jättäneheltä, notta minkä tähären halusit herukootas esitellä. Mun silimät menöö joskus sinne, mihinkä niiren halutahan sihtaavanki.

Nykyysin kannattaa luimistella ihan toisahalle, ku siihen suuntahan mihinolis aseteltu tärkky. Ku tuloo kylillä väkiä vastahan, mulukoolen puiren larvoohin ja oon muina miähinä. Ei oo varaa kattua, jonson jääny jollaki tälläämätä pairasta yläknappi kiinni.