perjantai 1. heinäkuuta 2011

Haavoottuvaasta

Elämänmeno on nykyysin tehty aika erikooseksi. Laki on aina laki, mutta sen toteuttaminen tuntuu olevan harakan korvis. Jonku valuuttapankin pääpoffa oli syyttehien jäläkehen aharistellu raiskaus miälesnänsä etnistä siivuajaa. Homma meni pomolta, mutta maines jäi. Likalle jäin homma ja palio sympatiaa. Ja rahaa. Ja huumeshommat jatkuu.

Jo kuuskymmentä -luvulla pirätin ottamasta liftaajia kyyttihini, vaikkolis ollu pikkufiaatisnani tilaaki. Jo silloon jokku neitokaaset halus rahastaa miäspualisia autoolijoota kuvitelluulla tarinoolla. Itte halusin pysyä eros eherollisista kämppätuamioosta ja rahan menoosta.

Laki on kova laki Suameski. Mullei oo mitää sitä vastahan, notton jonkullaanen järiestys olemas. Jos mä kumminki katton kaupas jonku Ladyn etuusehen, mä saatan saara syyttehen silimieni tähären. Oikeuslaitos ei kysy siltä yläknappinsa auki jättäneheltä, notta minkä tähären halusit herukootas esitellä. Mun silimät menöö joskus sinne, mihinkä niiren halutahan sihtaavanki.

Nykyysin kannattaa luimistella ihan toisahalle, ku siihen suuntahan mihinolis aseteltu tärkky. Ku tuloo kylillä väkiä vastahan, mulukoolen puiren larvoohin ja oon muina miähinä. Ei oo varaa kattua, jonson jääny jollaki tälläämätä pairasta yläknappi kiinni.

Ei kommentteja: