torstai 14. heinäkuuta 2011

Luanto

Joo, luanton soon, joka tikanpoijjan puuhun nostaa. Eileen hätäänen tikanpoika säikähti julumasti ku aukaasin parvekkeheni oven. Lennähti lähimännyn kylykehen ja roikkuu siinä ainaki viis tiimaa yhtehen soitohon.

Kyselin siltä, nottonko äitees jättäny sun onnes varahan. Kattoo mua yhyrellä silimällä, muttei puhunu mitää. Ensin se arkuuksisnansa kiärti puun toisellen pualellen muhun nähären. Muutaman tiiman päästä se jo orotti, notta tuun höpäjämähän sillen. Tälläsin omenan laiturilleni ja sanoon, notta tuu nokkimahan tuata. Ei vissihin tikanpoijjat järsi omenia, ku omppu on viäläki syämäti samas paikas mihinkä sen jätin.

Naapuris harrastetahan luannonmukaasta kurmujenvilijelyä. Maitokonehet saa lähtiä pihallen silloon ku niitä huvittaa. Ja kaikki sopakki niille on luamua. Täs mun mörskäni seinillä kihelmööttöö ny milioonia luamukärpääsiä. Yritin äsköön niitä teurastaa samalla konstilla ku ulukomaas tappajaetanoota.

Ihan selevästi oon urpanisoontunu. Emmä takavuasina nuahin kärpääsihin kiinnitäny palio huamiota. En eres nähäny, notton piha täynnä milioonia mettäkusiaasia. Jos on hetkuusen uksi auki, tuvasta on tullu melekoonen elääntarha.

Em muuten syytä sitä tikanpenikkaa mistään. Sitä, joka tuas likipuus killuu eileen. Voi olla vanahemmat sukulaaset syyllisiä siihen, notton tehty läpiviänti seinän läpi mun hornauskämppähäni. Reijästä oli tullu tupahan joku pikkulintuki. Otin sen käpälähän ja päästin lentohon. En muistanu kysyä, mikä lintu oot. Piäni soli ja harmaan kiriava.

Melekoonen luannonoikku on seki, ku exäni sanoo, notton ero kaikin pualin selekiä. Ihimettelen jollaki lailla suamalaasta oikeuskäytäntyä. Mummiälestä tällääsen asian pitääs jotensakki saattaa kummankin osapualen tiaton. Ny oon täyrellisesti huuhupuheeren varas omasta siviilisäärystäni.

Mummiälestä ei oo oikeurellekkaan oikeurenmukaasta teherä huuhaapäätöksiä ilimoottamati kaikille osapualille touhuustansa ja päätöksistänsä. Varmahan lepsuuntunehes yhteeskunnas päätöksiä voi teherä, nykyysin. Mihinkä helevetin ruutuhun tällään ens kerralla kruksin, ku virallisesti siviilisäätyäni kysellähän. En tällää sitä huhun jäläkehen enkä mee asiaa kyselemähän, jonsei mullen oo saatu päätinkiä toimitelluksi. Tällään kruksin siihen mihinkä ennenki.

Suamalaanen oikeurenkäynti tuntuu olevan hellurei. Sana on muutoosta Pil
.u ruattiksi ja partaveitti venäjäksi. Vanhan kansan jäläkehen. Mä rupian kattelemahan urputusreittiä päätöksen lainvoimaasutehen. Jonsei kaikki tiärä alakuperääsestä kaharenpualisen liiton loppumisesta, kuinka päätäntä voi olla laillinen? Kysyv vaan.

4 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ehkei päätöksistä ilimoteta muile ku niile, joita ne kiinnostaa, jotka on asiat alule saattanu. Muut osapuolet saa ite kysellä.

Mutta kattele ne urputusreitit kuiten! Piä puoles!

Sanna kirjoitti...

Ai niin ja: täällei näy kanttarellin puolikastakaan.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Sanna; niiv varmahan on, Ev viitti vissihin ruveta riakkumahan, Häkellyttää vai aika palio pöyränpyyhkimisen mentaliteetti eroasioos ja päätännäs.
Mullon kanttarellipaikat sellaasia, nottei kukaan voi löytää niitä. Kanttarellini on jäkälän alla ja niistä ei näy mitään turistiille. Piäniä noon ny, mutta ah pyhänä.
Lauhan vuori on erikoinen paikka.

vilukissi kirjoitti...

Mulle tuli aikoinaan tieto, notta mut oli tuomittu avioeroon...tuomittu, eka tuamio muutoon. Nykyään saa toinen osapuoli hakia eroa yksistään mutta kyllä sen pitää tulla tietoon toisellekin osapuolelle! Ja päätöskin pitää tulla tietoon!