Rauhatoon sialu ku oon, lähären taas huamenna ulukomaille. Meen kattomahan Suamehen ku häjyysin mässyttää öylättiä ja huitaasoo viiniryypyt palan painikkeheksi. Toivottavasti ei oo ennen tuallaasihin öylättiihin sekaantunu. Mutta mistä sitä tiätää hulivili-ikääsistä näinä aikoona.
Tekis miäli mennä Mikkelihinki, ku siälon Jukolan viästi. Lukiolaaseni lähtis föliyhyn, jos tuallaanen päläkähtämä tulis miälehen. Viimme vuanna käytihin vahtaamas Venlat Teiskos ja haistelemas sitä maailman hianoomman ja puhtahimman urheelulajin henkiä.
Päätavootes on kattua se öylätin kans konstaalu ja sen aihehen kuvaaminen. En oo kuullu, mutta luulen olovani tärkiin valokuvaaja taas kerraasti. Minä, joka puriin rippilahajaksi saamani ensimmääsen kamerani pöyrälle yksin kimmin. Pitihän mun saara seleville kuinka tuallanen vekotin toimii. En ollu ikänä ennen valokuvavehjestä käresnäni pitäny. Hyviä kuvia silläki sitte sai ku sen taas kokosin.
Kuntorastiilla pitääs kulukia ja yhyren kaverin mettää pitääs nilipastaa. Tuvaski on varmahan hommia. Kuinkahan monta tikkaa on taas menny seinän läpi? Oliskohan ne erelliskerran asukkahat, hiiret, honannu sen tikan tekemän kulukuväylän. Nehän kulukoo seiniäpitki, nottei tuskanuitua.
Toimittelen tähän luukkuhun, jos saan Suames olovat koneheni sillen päällen. Voin joskus ajella kiriaston konehenki sivuutte. Heipparallaaaaa. Juhannuksena takaasi.
torstai 11. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuskanuitua, heh, enpäs ollutkaan koskaan aikaisemmin kirjoittanut tuota sanaa, mutta oeln alkanut puheessani käyttämään! Se on sitä samaistumista! Siis johkin, vaikka murteeseen tai omiin kirjoituksiin. Sä puriit kameroota ja mä joululahjanukkeja. Ei ihmekää, ku meistä tuli tällääsiä! Mukavia kummajaasia. Hyvää kotomatkaa sulle tänne!
On se kumma, mä kommentooon erellistä postaustas, muttei sitä mihinää näjy. Nämä konehet temppuuloo mulle ny nii, notta pian mä räjährän... mokoma simppaliisa!
Molsin vaan kertonu, notta meirän ensimmääne kännykkä oli sellaane pualikkahan tiiliskiven kokoone. Sille piti olla oma veska, ei sitä kauaa viittiny käres kanniskella tai taskus... ei olsi housut pysyny vyätäröllä. Ny harmittaa ku tuli se hävitettyä. Se olis pian antiikkia. Tyhymyyrestä saa kärsiä... Teretulemast kotomaahan!
Mäki taas viälä. Muistan, ku näin tuallaasen jumalattomaan kokoosen puhelimen, silloon niitä sanottihin autopuhelimiksi ja yhrenki mun kaverini v astaava oli maksanu 8000 markkaa!! Ajatelkaa ny. Voi että ku mä karehriin. Ja ny ne kännykät o niin piäniä, notta luuloo vastahantulevan korvan olevan pipi, ku kämmen on pualihualimattomasti korvallisella.
No hilijaasta on tääläkin, niikun jokapuolella lokistania. Tulin ny toivottamahan hyvää jussia, kun on täs tällaanen pieni väli, enneku lähären jussittelemahan. =oD
Tulin kotia. Vilukissi viälä haikaali niistä vanahoosta reisutelefooniista. Vai sai sun kaveris niin halavalla. Mun ekani maksoo 32 tonnia vanahas rahas. Piti lähtiä pikkuusen toimittelemahan pankkiirin kans asiasta.
Lähetä kommentti