maanantai 1. kesäkuuta 2009

Joskus huvittaa olla kotona

Koskaan een oo sanonu, notta mua huvittaas olla kotona. Ny on sellaanen kummallien tunnes päällänsä. Ny justihin en oo menos mihinkää, mutta huamisesta en tiärä.

Täs on hyvä ja saa paskantaa pyttyhyn. Reisus säästän kemikaalilootani ja pyllistelen puskihin laillisuuren rajamais. Joku piäni sivistymättömyys sivistyksen keskellä jää muilta huamioomata, niinku oon laskeskellukki.

Minen usko, notta mun elämäni parahat hetket olis luuratesnani maailimaa saunaluukusta. Vois oikiasti ollakki, muttei mun humeeti riitä ku pariksi minuutiksi. Mitä siitä sitte, ku kaikki perimäjäriestykses alemmas olotilaski olovat ymmärtää pässinpäätä mun koros.

Joskus ennen rippikouluikää sain ittelleni tolokkuhun, notten murehri mistään. Asiat tuloo etehen, jos on niillä päillä. Jos en olisi tuallaasta ratkaasua teheny, voisin suunnitella nykki kuinka isoon rekan nokkahan pitääs tyyrätä, notta hyengitys loppuus.

Tiätysti tämä oli vain ajatus. Kyllä alle rippikoululaasen iäs tapahtuvat asiat on myähempää elämää ohojaavaa. Mun tuloo suuri suru, kun taas suames on lama ja isät ja äireet kotona tyättömänä. Jos on oikia asennes kotona, koko sakki päriää ja tuntoo kuuluvansa yhtehen.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oot oikias, huomisesta ei kannata murehtia, sillä ei me tiedetä, mitä silloon tapahtuu ja tapahtuukokaan ja eilisen murheet on jo menneitä eikä niitä voi muuttaa. Mä uskon kans positiiviseen ajatteluun. Osaan lietsoa itseni mitä mustinpaan murheeseen, jos niin haluan, onneksi oon oppinut iän myötä tekemään toisinkin päin. Elämä on.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Mun kaikista häjyysin, mustatukkaaseksi ittensä maalannu, lävistyksiä ittehensä tällänny, on ajatuksesnansa mun viäres. Kysyy isältänsä ja isä tykkää siitä.

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Täysin oikee asenne, jos etukäteen murehtii, saa murehtia kaksi kertaa.. Kotonakin ihan hyvä olla, sanonut, että jos ei ole kykyä nähdä seikkailua kotimatkalla ratikassa,
niin ei sitä näe, vaikka matkustaisi maailman toiselle puolelle.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tuo ikä tulee usein vastaan...mustaksimaalaaminen ja lävistykset...se on jonkinlainen identiteetin hakeminen, jonka me jokainen ollaan läpikäyty; tavalla tai toisella. Maalattuna tai ei-maalattuna, tukka pystys tai olkapäille roikkuen, sukupuolesta riippumatta.

Katoin kerran neulekahvilasta ohjelman; ovelle ilmestyi rastatukkainen nuori tytönhuitukka, maastopuvun näköiset vaatteet päällään ja niin niin lävistyksissä...mietin,e ttä mitenkähän ne aikoo sen poistaa suorassa ohjelmassa kahvilasta...ja siinä se tyttö käveli neulepöytään istumaan ja otti kutimen laukustaan ja alkoi kutomaan ...ja ei tehnyt mitään pientä työtä vaan isoa villapaitaa. Olin aivan suutuksissa itseeni, kun meni omien aivojeni halpaan; lähdin arvostelemaan ihmistä ulkonäön perusteella. Oli mulle hyvä opetus.

Hannele mummu sanoi hienosti seikkailusta kotimatkalla ratikassa...siinä on kiteytettynä iso sanoma.

vaiskai kirjoitti...

Mä muistaakseni Mansikille täs taannoin kommentoin, että minen osaa murehtia. Ja suotta sitä ny etukätehen murehtiikaa, siihen menöö vain turhaa energiaa. Eikös soo fatalisti, joka ottaa kaikki niinku ne tuloo?

Jokahinen meiston laillansa konhottanu. Kuka on kirjootta tussilla farkkutakin selekähän, kuka färijää päänsä. Mun siskoo leikkas käsivarrenpaksuusen, melekeen persustahan asti olevan letin ja tuli kotia pää aiva kynittynä.

Kirlah kirjoitti...

No konhotuksista ku puhutahan niin me oltihin miähen kans kualla syränhalavauksehen, kun jo melekeen 20 vuatta sitte nuarimmaanen (=tyttö) tuli kotia, ja minkä näköösenä: nenäs reikä ja koru, ja tukka ottasta lähtien pitkin päälakia ajettu kalijuksi niskahan asti, molemmilla sivuulla vain roikotti tukka olokapäille.

Ei tämoo enää mitään uutta tiätysti nykyaikana, mutta silloon se tuntuu kauhialta. Meirän kylällä ei sellaasia vielollu näkyny.

Ny ku ihimistä kattoo, ei uskoosi sen ikinä kouhottanehenkaa.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Kyllä tootta kaikki mun hianot naisystäväni tosi helluusia ja ymmärtävääsiä. Ny se reikäkorutelines on kuulemma pääsny johonku pitseeriahan töihin. Siitä saattaa alakaa torelliosuuren taju elämähän. Ov vain niin koria kattella, notta rupiaa kaikki mettäkylääsekki syämähän pitsaa. Pitääs sitte ymmärtää pyytää palakkansa petraamista.