Vähä täs ny pröystäälen. Oon ensimmääsen kerran klumppuusen eloni aikana saannu tiristeltyä punaasista puskamarioosta liäntä pullohon. Mitä tuas ny. Seleväs asias.
Jos ny joinki passaas totuures pysyä, sanoosin notta saalihin pyyrystämisestä asti kaikki tehtihin läheesen perhehen jäsenen kans. Akas ei olisi ollu sinniä koko projektihin, nottei sollu se.
Joskus on retuutettu tänne fyrrykyröös värkätty mehun paharutin. Kituusen klasinaaluusen annista tuli oikiaa mehutiivistestä melekeen kolome litraa. Tuata liäntä ei sitte kyllä arkena ruveta lipittelemähän eikä pyhisinkää, jonsei oo arvovaltaasta porukkaa mehun nautiskelumiäles läsnä.
Joo, tiärän kyllä, notta saisin samaa limotesta kaupasta tosi halavalla. Viittisinkö mä sitte sanua kyläälijöölle mehuni tulovan jostaki vinkuintiasta. Mä nostan pikkuusen noukkaani ylähäppäi ja sanon: Moon itte nämä makuelämykset treenannu aluusta asti tähän pottuhun.
Rippimöykkääset meni hianosti. Herran valittema ei tällä kertaa tiänny koko kirkkokansan rypevän syvimmäs synnin nevas. Entinen kansanerustaja ja ikuunen maratoonari toimitteli jostaki Lasaruksesta ja rikkahasta miähestä. Ei menny kellekkää kohoren, ku oli jo muumiootunehet nua sankarit.
Rippiriakkujaasis oli mukavaa. Isoo porukka muisteli tuntitolokulla kaikellaasta, miton ollu. Mulla jäi miälehen, ku naapurin Vilho oli lähteny neliänkymmennen kilomeeterin päähän kirkonkylähän asioolle uurella moottoripyärällänsä.
Aikanansa Vilho tuli takaasi liniapiilillä ja käveli nyhtyriä kotokujaansa pitkin Anninsa viärehen.
"Ekkös sä lähteny aamulla moottoripyärällä sinne kirkolle", Anni tiarusti.
"Joo, niin lähärin."
"Minkätähären ny tulit liniapiilillä, vaikkoot mun nähären selevin päin?"
"Joku norsu poloki Jawani niin lyttyhyn, nottei sillä enää mihinkään päässy ja sentähären lähärin liniapiilillä," monesta väsyny Vilho kommentootti raukiasti.
Vilho sai kuulemma aikanansa vakuutusyhtiöstä korvauksenki norsun polokemasta kulukinehesta. Saattoo olla vakuutusfirmas ihimettelemistä ensin. Norsu oli kuulemma karaannu jostaki sirkuksesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Ei se Lasarus Aabrahamin helemas kyllä mikään paras rippisaarnan aihe oo. Mutta jos soli kirkkohallitus, tai piispaan istuun valinnu pappiriepujen puheenaiheheksi tuan Lasaruksen. Paha son siinä pappirievun siitä mitään nykynuorisolle polokaasta. =oD
Moon usiasti ajatellu, jotta jos molisin pappi, niin puhuusin kersoolle vaan Suurelta Armolta anottavasta armon luottokortista, joka kattaa kaikki kulut, mitä ne kersat kokemattomuuttansa elämänsä aikana ehtii örveltääkki. Toki mä sanoosin, jottei teirän ny kannatta olla hepankengäs joka riettauren lätäkköhön olla menemäs. Kattokaa ny pikkuusen etehennä ja pitäkää kaveriistannekin vähän huolta.
Mun Kuopuksella on ystävä, joka vihittihin papiksi viimekevähänä. No soli ollu juhannuksena vihkimäs ystävänsä ja sen morsiamen. Kuopus kertoo, jotta oli ollu täyren palavelun pappi tämä hänen ystävä. Soli ensin vihkaassu nuorenparin, toiminu samalla sulhasen bestmänninä ja lopuuksi soli hypänny estraarille saman rokkibändin laulusolistiksi, jossa mun Kuopuskin soittaa. Ei voi sanua muuta ku sen, jotton niis papiiskin erua. =oD
Itte vaivooteltu marjamehu son kaikkeen parasta. Siihen tuloo aivan ainutlaatuunen aromi - varsinki, kun on ollu viälä tärkiä poimintakaveriki valmistusrosessis avittamas.
Tua Irenen pappi kyllä kuulosti sellaaselta, notta se sais vaikka meikälääsenki sitten siunata vimpalle matkalle ja lopuuksi soittaa vaikka heviä päälle.
Minäkin oon joskus tehnyt itte mehua ja hyytelökin mehusta. Mullakin o fyrrykyröläänen mehumaija ja kattelin aina komiemmat viinipullot, soli jotenki niin komiaa, ku ne sitten rivis orotti punaasis lakiisnansa kellarihin pääsyä. Tupakissillä olis tosi hyvä runokin plokissaan tähän Sotisopa tai jotain...varmaan viimme vuoden puolelta. Soli sne ittikirioottan u. Käympäs ettimäs.
laitan tähän ny sen Tupakissin pikkutarinan mehunkeitosta:
Dr. ZenZen, Merlot Millgreek sun muut alokkahat seisoo siälä enemmän ja vähemmän suaris riviis, Napoleonin komentaes joukkojansa tyrniänä. Osa porukasta näkyy haavoottunehe, sotisopa on tahriintunu punaaseksi.
Ne kuunteloo. Askelehet kaikuu pimiän kellarin katos.
Ne orottaa. Armeijas on aina kiirus orottamaha. Ne orottaa täyrennysjoukkoja. Kyllä niitä tuloo, jahka kerkiää, hurmehesta höyryäviä joukkoja. Lisää vehriääsiä alokkahia, punaanen kummihattu pääs.
Maha täynnä viinimarjamehua.
Tul miulle miälee tost norsuusest oma kokemus.
Mie sillos vuon 1 ja 2 olin töis yhes pikkufirmasa. Tulin meseliininkattuu töihi ja olin männä iha sekaasin. Kelen norsuha se siin marssi nii komiast vastahan. Piän tarkistu jot iha olin selevinpäin enkä ies yskänliäkettä naattinu. Ei senpualee oli norsu ihan harmaa ei vaaleanpunnaane.
Tarkemmin si tiiraamaa nii tulha siä peräs koko sirikuslauma oli vaa tää norsuune ottant piäne spurtin ja saip koko aatolauman sekkaasin.
Ol siin kuulkee naaru s pitelemist ko mie henkästyneenä si kertoosin töis jot norsuu törmääsin.
Iha ol pikkustvaille jot eivätten piipaabiilii tilanneet valkotakkisten kanssa. No näkkiit hyö si akkunast jot en iha olt sejonnu.
Mie tien punaasistviinmarjoloist ja puolukois ihas tuoremehhuu iha vanahanaikaasest siteharson läp ja lisseen siihe sitä hetelmäsokerii kylmän, Jot tullee hyvvee ja iha maistuuki omiltaa.
Tereisin Pirre
Mitäs nyt hommaat!?
Ny on niin erikoosta, notten justin kerkiä tekemähän mitään. Moon niin sanotus sukulaaskuapas. Päivät menöö ja yät tuloo. Päivisin lenhotusta ja öisin unta pallohon.
Lähetä kommentti