verän tai en

Enoo koskaa kiskonu tupakkilääriä tahallisesti tai tahattomasti. Mun vuatavat silimäni ajoo mut enennenvanahaasista savustuskapakoosta tosi nopiaa kotia. Ev vai ollu koskaa mikää savustuskinkku eli kala.

Monta kertaa jätin ruakani pöyrällen savukuppilas ja yskien maksoon itteni pihallen jonkillaases paniikis. Näin kyllä muutaman kerran ku joku juntturasavuuttelija nakattihin kapakasta niska-perse-ottehella karullen.

Luajan kiitos, enää ei ruakapaikoos käryä tääläkään. Savaukauhuni on kuitenkin sellaanen, notten oikee mialuhusti mee kuppilahan evähälle viäläkää. Mun hermostoni ei kestä sitä, notta muka tilaan ja sitte muka tarioolija on tuavinansa jotaki suurusta mun noukan ala ja sitte menöö pualipäivää ennenku saa kuitatuksi ittensä pihallen soosikupin äärestä.

Mua ei millään lailla lämmitä arviootu tiato, notta 418 imehistä on jääny kualemati uuren tupakkilain tähären täs maas. Tänä päivänä kuitenkin huitaastihin 480 tyäläästä määräämättömähän epätiatoosuutehen tyämarkinoolta.

Oon monta kertaa kysyny korviltani, nottonko säästyny ihimishenki kuvitellusti arvokkahampi, ku hevon vittuhun potkitut tyälääset. Jos Hellasin pankkia pitää pöngätä ottanahaan hiellä tianatuulla markkavainajilla, silloon ku ne kreikkalaaset paskanti kaakelikuppihin, suamalaaset kiipeli surennahoos puiren oksilla.

Mä imehtelen tosisnani, notta mihinkä helevettihin se elinolojen etumatka on haaskattu. Tai mitä siinä, melekee tiärän. On jaettu varallisuus sullen ja mullen ja varsinkin mullen. Itkua lykkää.

Happamia

Mun vattuni on ny niin suuren puskan sisällä, notta happamia, sanoo kettu pihilajanmarioollen. Pitääs löytää jokku pitkävartiset kintahat, nottei menisi kaluumet ihan ruvelle nuas piikiis. Viimme- ja erellisvuanna nypiin puskista mansikoota ja vattuja joulukuun aluus.

Ny kaikki maan tuatokset om mun vattas, paitti perunat. Perunanvijilyniki viittaa johonku luantaasehen auringonkiartohon, vaikka en sitä tunnusta, muka. Jostaki agraarista ytimenjatkoksesta tuloo jatkuvasti viästiä; tällää viälä pikkuusen perunaa, voi tulla näläkä viälä. Sullen.

Ja mähän hautaan perunoota koko aijjan. Vattani kurnii perunavarustukses. Mitä tämä on? Luultavasti mun piäni miäli on hualestunu Eu tukipaketiista. Joillekki rosvopankiille sataa rahaa pilivin pimeen, mutta raahoottajat kiristää vyätänsä. Mäki oon joutunu kattelemahan uuren nahkapaskan, notta pystyysin knoppimahan vyähäni uusia reikiä.

Oon ennustanu oikeen joitaki piänempienki organisaatiioren tuhon ja elämän suuntia. Jos Angela pysyy ryhyrikkähänä, pikkupoijjat väistyy totuuren tiältä.

kiäliä on

Sanoolla sanominen on joskus ihan perseestä. Mun rakkini osaa nuuhkuttaa mun säären reunas  sellaasta kiältä, notta oksat pois ja pala larvaa. Me ymmärretähän toisiamma.

Näjen joka päivä sellaasia ystäviä, joiren kans ei oo mitää suusanallista ymmärtämystä. Kekkaan kyllä flanderiksi melekee kaikki, onhan äiteeni flander, mutta franskoosta en inaa. Paitti jos puhutahan polokupyäräälystä tai yleesurheelusta, silloon mun kiälioppini poukahtaa päällensä.

Mulla ei oo kuinkaa vaikiaa asioora paikallises osuuskaupas mun vintturakiälelläni. Itte asias myyntihenkilöt on ruvennu naureskelemahan hyväntahtoosesti mun kiälen yrityksilleni. Monehen kuuhun  kukaa ei oo kuitenkaa kysäässy, notta mitä sä höpäjät. Asiani ymmärretähän, mutta puheenparteni naurattaa.

Meitä molempia hymyylyttää ja melekee naurattaa, ku vaihran kassahenkilön kans kuulumisia. Oon jo kymmenvuatinen asikaanen, notton numeroota näpsyttävä imehinen keriinny tottua ulukomaan elävähän. Miälestäni osaan sanua jo niinku kurkkutautiset täkälääsekki. Ev vai vissihin osaa, ku paikalliset pyrskähtelöö mun  puheelleni. Jos ei osaasi yhtään, kaikki varmahan olis auttavas miäles.

Ja pian lähären kotiani. Mitä mä sanon matkalla, ku joku rupiaa mun kans höpäjämähän vööriä. En sano ensin mitää, mutta sitte rupiaa ytimenjatkoksesta tulemahan reikäpellon kiältä. Enoo kymmenihin vuasihin toimitellu vööriksi, mutta jostaki se sanottava tuloo. Oon joskus fundeerannu jotaki yksittäästä sanaa toiseksi kotimaaseksi. Ei tullu mitää miälehen. Ku muka puhuu sitä toista kiältä, muka muistaa sanat ja kaikki.

rahaa kanihin

Tarkootuksellisesti enoo pahemmin viitannu  Suamen hallituksen rahan hussaamisehen törkyvaltiooren hyväksi. Joku läheenenki sanoo, jonset oo koskaa äänestäny ketää, sun turpas pitääs olla tukus.

Kuvittehellisella miälipitehellä sanon, notta Suamia veretähän ny notkuvilla aatoksilla. Suamen premiär on lapsen uskoonen kovia naamoja kohtahan. Ja sitte se rahaministeri.Yhteeskunnallisesti olis paree satsata  karonnehien kakarooren pelastamisen yrittämisehen. Mullolis isoo täkki, minkä ala jurpulainen voitaas piiloottaa.

Voi olla, notta sivusta kattuen Suamen asiaanhoito näyttää ashoolin pyhkimiseltä. Ei oo pitkä aika siihen kun kaikki rakenteelliset hyvinvoinnin kulisit on historiaa. Oon kataanen ja tiätysti haluaasin puhuristaa yhteeskunnan vikaasista ja vaivaasista kiristämällä elämän maharollisuuksia.

paan kiinni

Oikiasti paan vain korvani ja silimäni lysmyhyn, jos pirätän lukemasta nykyuutisia. Joku tappoo akkansa, joku äijänsä ja joku koko sakkinsa. Joku viitti kiruttaa kakarootansakki.

Enoo ollu pyhäkoulus vuasikymenihin. Maailman meno ov varmahan samallaasta ku ennenki. Ny vaan tiarootetahan äkkiempää ku ennen.

Soon saatanan tosi, notta valtio kuppaa imehisiä entistä enemmän. Mun jäläkehen syntynet on jonkullaases onnellisuuren rajamaas. Ne raukat luuloo, jotta yhteeskunnasta on jotaki etua elämähänsä.

Ja vitut. Air Finlandian konkka on justihin sitä, mihinkä Kataasen keinomaailma valtakunnan tasolla on menos. Luattoluakituksis on ihan varmahan epämäärääsiä osiooota. Suami on soosis.

melekee onnistuu

Kassaflikka truiskas mulle iloosena vitosen ja hiluja takaasi. Sanoo, notta oo hyvä ja tuu toistekki. Lupasin tullakki, jos tämä kassalasku ny selevitetähän sitä ennen. Näytin sen kassaloorasta sen paperin, jonkolin sille flikalle antanu.

Niinku pettäjän tiällä kulukeva voi pyäristää silimänsä ja imehrellä asiaa, se teki just niin. Oov vissihin sen oloonen, notten ymmärrä paperirahoohin kiriootettua pränttiä tai sitte mun haalarit viästitti sille flikalle, notta joku muu maksaa ku tua uhurini.

Rahasta väärin antaminen ei ollu vahinko. Sen näki silimistä, notta jotaki omaa kassaa flikka oli siinä ratustelemas. Tuskin ainakaa hukkunehien merimiästen vaatetusrahastohon lantit olis menny.

Meen täs lähipäivinä uurestansa siihen kauppahan jonku setelin kans. Valikootten sen flikan rahastajakseni. Tiätysti, jonsei soo jo sitä ennen kärähtäny hommistansa. keksin sellaasen ostoksen, notta summa on johonaki setelien välimais ja sitte orotan paluuraa.

Jos asia menöö niinku äsköön, otan flikkaa niskavilloosta ja sanon muille jonottajille, jotta viereinen kassa olokaa hyvät. Viän sen kassahenkilön pomon pöyrän äärehen ja muistelen minkälaasta filunkia tua henkilöytymä harrastaa.

Kerraasti lähikaupastaki sain väärin takaasin. Silloon mullen jäi parikymmentä ekua hyvää. Pyärrin kassalle kuitin ja ostoksieni ja paluurahan kans. Mitä ny, kysyy mun nuarimmaasta flikkaa nuarempi kassaflikka. Sanoon, nottei täs ny kaikki täsmää. Ku likka älys asian, se hyppäs mun kaulahan ja rupes kualaamahan mun poskiani. Oli mun siinä sitte oleminen, märiän ja kuivan välis.

ookko valamis?

Mittumaari, tuloo nottei auta ny laupiahat silimäkkää. Muutamakymmentä ihimistä hotaasoo kiruksihinsa lopullisen määrän uimavettä. Kirkastettu häppääkin menöö kurkuusta alahan oikeen kyllä. Lähtöö sitte tuppiroskakki vyätääsiltä liikkehellen.

Multa menöö johannes aina förpiihin. Mun luantohon ei passaa joukkorähästämien. Sei oo niinku mun miälen mukaasta. Moon aina ollu sitä miältä, jotton jalakojen vika jos turpahan tuloo. Ku pitää jalaat juaksukunnos aattunaki, voi olla nottei puukkoosankarit kerkiä kraiveliihin.

Kerrasti juhannuksena istuun kämppäni köökis yksistäni. No sitä sontasiionninia tiätysti tavaalin, kum minen oikee pittaa televisiooniista. Voi olla, jotaki vesiyhtymän tuatesta siinä litkiinki, mutta janonsammutus tarkootuksis vaan.

Sitte pöhähti yks saman firman äijjä tupahan. Tiarustin, notta juakko kaffia jos tohahutan. Otti evähänsä taskusta ja sanoo sen häpän piisaavan. Mitäs siinä sitte. Ei tullu puheeksi asiansa eikä se nottoliko tuttinu jo pirempähänki.

Jotakin mölinäästä asiantynkääki vissihin oli. Mä rupesin johonaki välis tiarustamahan, nottonko sulla pitkäki juhannusloma. Ei oikee päästy siihen mun ohojaamahani asiayhyristelmähän. Rupes lentämähän sylyki mun naamaani kohoren ja rupes viaras ottaman tuki musta ennen tullaasehen vertikaalisehen asentohonsa jämähtämistä. Koitin siinä luetella koulus oppimiani tasapainoasemia ja herralla se tuntuu silloon olovan indifferentti. Labiili tai stabiili olilotila oli ennustettavis.

Koitin kysyä, notta kuinka kauan tästä muutoosta saapasteloo sun akkas kämpille. En tiärä luuliko se, notta minoon sinne menos, mutta havahtuu kyllä akkansa nimen kuullesnansa. Viälä silloli kumminki asiaa portahillaki. Vetääsin sitte isoon kukkahatun vaateshyllystä ja sujahutin sen orotetun viarahani päähän.

Mitää huamannu minkälaanen lakki oli päähänsä tullu. Lähti siitä sitte röhkien johonku tallustamahan. Oli jääny vissihin se mainittemani akkansa nimi kaikumahan johonku ytimenjatkoksehen.

Ei juttu tuahon loppunu. Akka oli sitte kovaa tiarustanu, mistoot tuallaasen kukkahatun päähäs saanu. Esson paaris sitte toimitteli arkena mun viarahani, nottoli tullu astiantrasua ympäri korvia. Oli koittanu muistella mihinoli hiipparoonu, mutta kuullustelumenetelmä oli niin tehokas nottei suusta tullu ku jotta moon oollu... mutta mihinä helevetis ja taas tiskitrasua naamalle, sanoo.

iliman vaattehiita

Suvi villaa ihimisiä muallaki ku siälä kotomaasnani. Justihin kattoon ravaniämen polttajien kanavaa ja siälä joku kauppapoika palaveli asikaasia kikkeli paliahana. Toivottavasti oli heiluttanu hyysikkäynnillänsä, nottei ny vaan kartoffelipussit olisi tärvääntyny palavellesnansa.

Johonaki täs likimaas joku 80 -vuatias Lady oli riahunu johonaki parvekkehella iliman vaattehen palaa yllänsä. Uutisesta ei seliinny, nottoliko jotaki isoja tai piäniä pilleriä menny kurkusta omavalintaanen määrä tronkkelihin. Poliisien oli pitäny etälamahuttimella pirättää neiron riahuminen.

Seinäjojella sitte oli joku harleyraavitsonipoika ajellu mopollansa syntymäasus. Ne provinssit joo. Oli joku autoolija ottanu vireokuvaa ja kuvas hyvin tarkeneva kolli oli ajellu ihan liikennespykälien perähän. Mikähän siinäki ny sitte oli, jotta koppalakkien piti se sälli pirättää, olishan siinä voinu olla tyätä tosiski. Sikäli oli erikoonen uutinen, notta seleves miähisyys. Nahkanfäristä ei puhuttu mitää tai nottoliko sen kuskin siskoo sahalla rimaronnana.

Mä täs ny suhaalen kaikellaasia kanavia, jos vaikka sattuus van rompoy menemähän puhujapönttööhin iliman housuuta. Tuas likellä olovas kalsitaloos ei ylehensä olla ilima karavatiita tai muita trasuja. Mutta kesän lämpö teettää kaikellaasta. Mua muutoosta saattaas kinnoosta enämmän, jos yhyren täkälääsen rajanaapurimaan liittokansleri rupiaas rähäjämähän kamerooren eres iliman pairata.

Minen viälää tiärä, notta pitääskö mun joskus tällätä meriakatsaukseni pirätyksihin. Moon kaharelta suunnalta niin vanhakantaasta sukuhaaraa, notta mun lukuelämykset ei millään lailla viähry julukistettavasta sonnasta.

Oon tuumannu kaivaa ittelleni johonku syvän kroopin mihinkä ei sähkölangat vinkuusi. Mullolis tiätysti siinä ovisuun lähimaastos pikkuusen aardappelia näliän varalle. Siten oo oikee viälä ratkaassu, notta putuaasko mun suuhun vinterillä jotaki järsittävää jostaki likipuusta.

Minen tiärä oikiasti, notta pitääskö mun sitte touhuta ku joku söpö orava, jollon oksa liukas ja käpy jääs. Aprikootten.  Maaorava ei oo tähäläästä lajia, jotten voi siltäkää mitää vaklata. Ny lähären puarihin ostamahan lisää sontaa. Perunat on omas maas.

pyäärääliä tappoo suren Kolmårdenis

Uutinen ei varmahan ollu rela. Joo, kivikautinen muumontunu miäs löytyy tyynenmeren syväntehestä. Osta päivän paperi ja lue lisää.

Mun kupolis on kuvotavuutta lukiesnani uutisia ei mistään. Oon mainaassu ennenki asiasta. Ennen kuuleman perästä leheristö oli jonsei ny toinen nii ainaki kolomas valtion mahti. Nykyyset leheret ei kelpaa eres hyysikän pyhkimäpaperiksi.

Kyllon niin, notta pitää itte kuvaalla uutisensa. Vuaressalon huipulta lähtöö salaanen kanava vanhankirkon porstuahan. Ja ku se Vuaressalo paloo isän isäni repun aikana, kaikki kärmehet tiäsi nottei niille kallioolle pirä mennä kiamurtelemahan ku on liika lämpööstä

Oli kuuleman perähän joskus siäläpäi sätiny ja  muistot on säilyny niis reunan kärmehis. Mä luen mialuhusti kaikellaasia kansanlaskuja ennen ku nykyysiä ns. uutisia .Jotta Tohonin äijjäki kantoo sen isoon kiven  Soinista siihen Konttahan pualohoosehen päätyhyn yli viiissataa vutta taapperi.

 Mikähän nimi sen traktoriaasen noukkapellis oikee oli?

uutiskatsaus

Mitä?  on tosi vaikiaa pitää ny katsausta, kuei oo oikeeta uutisia. Jotaki sontasoosia kyllä on, nottolis rotan häntä menny solomuhun ja urbaanina jönttinä sei tiärä merimiässolomusta tuan taivahallista. Mutton samallaasta täski maas. Ei oo mikää uutinen, notton miäs tärähyttäny tuntemattomasta syystä päi yhyhyristelmäauton pläsiä. Soli kyllä Suames se

Helevetinmoonen uutinen olis, jos joku olis Volovollansa  ollu osumati Scanian noukkahan ja tiätysti tuntemattoman syyn tähären.. Mikä uutinen seki olis, notta Jyllinkoskella joku olis ottanu aamuyästä verinäitestä kaverinsa rintoopiälestä.

Mullen olis uutinen, notton jätetty se kauhavalaanen kuistille kummisaappahasehen, sellaasen puhelinfirman tekoosehen. Jos vertaalisin tämän maa pahoja tekoja kotomaasnani tehtyyhin, kiinnittyys huamio siihen, notta täälä ylehensä julumistellahan iliman viinan palaa.

Suames  ei varmahan puhkoottaasi toisten vattoja, jonsei olisi tullu kikittyä päähänsä jotaki huurtehen poistoliäntä. Minen kyllä käsitä, notta täälä teherähän selevin  päin palio yltääsempiä rikoksia ku Suames.

No, Kalevan Rasti ovensuusta voitti Jukolan. Saattoo siinä sakis olla joku suamalaanenki, notta onnia.

Onneksi Linux -ohojelman tekijä sanoo vain notta haistaa v.. koko kirkkokansa. Kyllä mun suustaki on joskus tuantapaasta tullu, muttei vissihin nuan  laajennettuna.

Kiitos herralle. Hattuni löytyi.

sinkomiähiä

Helevetinmoonen kasa sinkomiähiä meni justitihin mun klasin aluutte. Mun korvahan otti tosi kovaa se, notta niiren amerikkalaasis prötkyys ei oo minkäällaasia prötininän pehementimiä. Enoo omasta pualestani pahoollani, mutta valakoonen rakkini kaivaantuu mun kesäpairan ja navan välihin. Sen korvahan prätinä kaikuu ukkoosen ilimalta.

Mutta ittehän en ymmärrä.Täs maas nua HD -kuskit on jumalaakin korkiammalla oksalla. Ja katso.Niillon miälestänsä omat oikeuret kiamurrella pellilehemien välistä, vaikkon matkasalakkujen kans yhtä leveetä ku pirssikki.

Kerraasti joku prötköttäjä meinas lyärä mua turpahan, kun en virallisesti opituulla pakraasinffilla alynny, notta mopopoijjat ajaa mistä lystää ja muut mistä mahtuu.

Mitäs täs. Kaikellaasehen tottuu aijjan kans. Aija ei oo kyllä entisen akkani nimi.

Moon ihan liika kuuliaanen  kulukija. Oon miältä, notta yks kaista on varattu yhyrelle kulukinehellen. Oon jo kymmeniä vuasi sitte päättäny, notta liikentehes ei saa hermostua. Likiltä on kuitenkin pitäny, notten oo nuata sinkomiähiä lyäny turpahan. Voin tomahuttaakki viälä.

päällekiriiotus räkkää

Ylistarosta on kaapattu pari karvootoonta kakaraa. Minen tiärä asiasta mitää,  mutta epäälen kesätoimittajan tekevän ittestänsä särethehää uutisellansa.

Jonson asias perää, imehtelen. Pitääs pollarienki pikkuusen tsiikata mihinkä kömyysehen se kaappari on ne kakaransa sijoottanu. Vaikkei ylehensä uutisis ookkaa mitää sisältyä nykyysin, orottaasin jonkullaasta asiantynkää. Vois vaikka mennä Sutelelan kämpälle pikkuusen kuurnikoottelemahan

Kaappaaminen ei ylehensä oo mitää muuta ku huamion hakua kaappaajalta omahan pahoonvointihinsa. Son niinku päätä lyääs seinähän, muttei tiärä minkä tähären. Sanoosin notton tosi alakeellista tua käyttääntyminen jonson totta.

On joskus äireet hukuttanu kakarootansa ja isät ajanu kakarakuarmalla päin ajoneuvoyhyristelmää.

Jos tua uutisen torenperäässyys joskus mulle seleviääski, mitää kukaa ei saa koskaan tiätää niinku virallisesti. Käräjät tällätähän lukkujen taa, niinku sovjtemaas ennen ja nykyysinki.

Nykyysin on tosi vaikiaa päästä uutisten päälle. Onko tosiasias jotataki tapahtunu, vai onko ns. toimittaja viälä lukemas salapoliisiromaania? On kanttarellin juuret järsiny mun aivoni, ku en enää oo träillä mihinää.

Mutta joo.

merkillinen paukahros

Onnenportin takana oli präiskähtäny tyhyjä pyssy jonku onnettoman vattahan. Tiärän, notta se kyläkauppias kyllä teköö kaikkensa, notta pääsis leherellen. Jonsei muutoosta, käsköö jonku kansanerustajan puuttua sen naissekooluuhin. Mummiälestä tämämpäiväänen uutinen oli kiriootettu tapahtunehesta tosiasiasta.

Soli lukemani jälähen ollu sellaanen tuulipyssy, mikoli paketista tullesnansa tussahtanu. Siinon voinu ja onki käyny niin, notta siälä mantsuurian kukkulooren viäreesellä pyssypykäämöllä olis tullu yllättään kaffitunti. Kojes präiskijällä oli putkenpäähän jääny yks lyijyklöntti ja joutti kireellen.. Ei se muistanu takaasi tullesnansa asiaa ja rupes lähärättämähän torrakkua Vesalle.

Johonaki erellipäivän uutises virkamerkkiiset oli ruvennu leikkimähän tussariilla syrän yällä.  Nyt em puhu peräreikäjojen tennispelaajista. Oli tuas pyssyturmas koitettu vetaasta sitä rivollia pussista niinku johohonaki toimintaleffoos ohojaaja ja päänäyttelijä itäpuu teköö. Henkihän siinä lähti niinku länkkäris.

Suamen parahultaasen rallikuskisn naapuris tömähtänehes tussaris ei varmahan ollu mitään lipasta mistolis metallinpala ohojaantunu putken nunulle. Minen ainakaa oo koskaa kuullu, notta ilimavirroolla toimivahan laittehesehen olis eres saksalaanen nöösnööri keksiny makasiinia.

Mullen on ollu soran kauhuusta hyätyä ja haittaa. Isävainaja terootti aina, nottei koskaa saa sihirata ihimistä eres tyhyjällä pyssyllä. Taisi olla kokemusta pelis. Se tuli helevetin vihaaseksi jos joku sihtas flankunpalasta veistetyllä pyssynnäköösellä jotaki toista.

Tuli taas miälehen, kuinka kuuliaanen korva mulloli jo silloon. Ku oli faari lähteny aamulla töihin, lähärin sen Vaasasta vuanna 1928 ostetulla pianooskiväärillä mettästämähän. Kouluki alakoo joskus vasta kymmenelta ja aikaa oli piänelle eräälylle iliman minkäänsortin lupia tiätysti. Yritin sillä oravapyssyllä pläjähytella latvateeriä soppavärkiksi.

Siten ny sano onnistuunko siinä. Sen kyllä voin vanahentunehena asiana tunnustaa, notta vastatuulehen leijjaalevan vareksen purotin. Soli niin yllättävä tapaus, notta mun piti oikee väistää sitä, ku tuli ku kivi suaraa mun päätä kohoren.

Tuli silloon pikkuusen konstaaltuaki sen pyssyn kans. Mä kuvaalin ittelleni fysiikanki tunniilla trampannehena, notta se kuula vois vaikka lähtiä nopiempaa, jos siälä hylsys olis tuplat ruutia. Minen enää muista mitä mä tualla kokemusperääsellä kokeeluulla haikaalin. En nähäny normaaliruurillakaa lähärätettyä klönttiä  koskaa lennos, mitä sitte maharollisesti vinkiempää lentävää.

Soli viimmeenen empiirinen kokaasu sillä alalla. Mun korvat soi viäläki ja elämäni muistan Lammaskallion takana temäni kokaasun. Se pyssy präiskähti tosi kovaa. Lukko meni ihan hajalle ja perä halakes.

Mulloli onneksi ammattikoulua käyvä kaveri, joka osas siälä koulus teherä uuret metalliosat siihen lukkohon. Itte koriasin kirvesmiähen poijjan tairolla sen tukin eli perän. Muistan, ku faari seuraavan kerran ammuskeli rottia tunkiolta. Tuli sitten kysymähän multa, miton tälle pyssylle oikee tapahtunu.

Siten viäläkää käsitä, notta minkä tähären se ny justihin multa tuallaasta asiaa tiarusti. Olis markilla ollu muitaki ureltavia.

oon pahoolani

Kiva, ku sanoo entisen kummisaapasfirman nykyynen johtaja, jotta tariotahan kymmenelle tuhannelle tiällä vaeltaminen pikkuusen enemmän ku suasituksena. Reippaaluhan teköö aina hyvää rumiskunnollen.Toivottavasti niitä saappahiaki viälon jäliellä, jottei vain tennissukat keltää kastu satehen sattues.

Isooherra ei pistä jalakaansa maahan, notta jokku Reinot piisaa sillen ja siinäki säästyy pikkuusen hynää. Hotellien dolomiitiilla Reinot saattaa pikkuusen vingahrella, mutta tuloohan tuata ääntä muutoostaki lentsikoos ruakituulta.

Minoon pitäny aina vitsinä sitä, notta jos osaat teherä kummisaappahia, osaat teherä matkapuheliimiaki. Noli alakuhun mobira -nimisiä ne kummisaappahien jäläkeeset. Munki kuarma-auton kokoosehen vehkesehen kruuvattihin Kurikas pari päivää sellaasta hyysikän kokoosta vehejestä.

Mulloli kerranki jotaki itärajan takaasia heraasmiähi kyytis. Joku niistä rupes tiarustamahan, mikon tua puhelimen luurin näköönen klöntti tuas etupenkkien välis. Kattoon vaihretkepin pualohoosen olokani yli hämmästynehenä. Se matkaalija tosisnansa viisas sitä alakunokiaa.

Herra tiarusti, notta voiko sillä oikiasti soittaa johonku, vain onko tua länsimaalaasta rekvisiitta meillen. Mulloli silloon näppäämet johonaki käyttämättömän tuhkalooran kannes kiinni. Letkut oli johonaki siälä luukun tana kerällä. Sanoon sillen, notta koita näppäällä tuasta akkas numero Moskovahan ja ota tua luuri kourahas.

Yhteys oli sille äijälle Jönköpingin mettiltä palio isoompia asia ku Laika -koiran kiärtäminen ympäri maapallua. Sillooset vehket oli varmahan resingnootu vasimen pualohoosesta kummisaappahan tuatantolinian iirrustuksesta.

 Olin sitte sen kummisaapasfirman puheliimen kans Gröna Uddennin leiriintymisaluehella. Kukin tiätää, paikka meren rannas ja siältä pitää kuavittaa ylähäppäin ku pois lähtöö. Soitin siinä sitte fastalandiahan jäänehelle sukulaaselle pari minuuttia.

Se kummisaapaslinian tuates oli viäny mun 24v ja 180 amppeeritunnin akut tyhyjäksi. Jottoli sitte sillekki päivälle hommia. Raastoon ne puhelinvehkehet irti siitä koslastani ja hommasin Ericsonin. Ei maksanu ku 33 tuhatta silloosta markkaa. Mitä ny vähästä. Mun piti oikee käyrä kumartamas pankkiiriaki tuan asian tähären.

pian ku kirkos

Tuloo sellaanen viikonloppu etehen, jotta mä kruuvaan tasan kiintiästi perseheni soffallen. Lauantaki ehtoopäivästä pyhäaamuhun singahtelen kanavalta toiselle ja ahamin Jukolan viästiä. Soon Tiomilan kans mullen niinku hunajaa kusis.

Löyhis kohoris juaksen hurttieni kans paanalle ja eiku takaasi soffallen. Mullen on aikojen saatos kerääntyny pirusti eilaasia luukkuja, mistä voin huipputapahtumaa kuullella eli vaharata. Mutten yhtää vahtaa potkupallua. Talavella kattoon  kyllä lätkää.

Minen ittekkää käsitä mitä kuulleltavaa ja vaharattavaa siinä voi olla, ku tuhannet urhoolijat hyäkkii pitkin mettiä kekäles ottasnansa. Kuvista ei eres näjy mitää muuta ku niitä vilistäviä valoja. Kyllä sitte joku sipajaa puskas tummalla äänellä, notta minkä seuran ulukomailta ostettu urheelija justihin taas kirmaasi seuraavahan leimospaikkahan.

Tällääses hurmokses rupiaa selekiämähän politiikan ja uskonnonki merkitys kansanliikkehinä. Tärkiää ov vain se, nottoon itte hurmokses joukos, tärkiää ei oo mikään muu.

Varmahan nuas mainitteminiski asioos valavotahan öiren yli. Jääkiakkomatsin aikanan mua voi ruveta huiloottamahan. Hiihtokisoja katton vaikka syrän yällä, jonsei niitä muutoon saa tuarehena silimien etehen.

Ja sitte viälä: Joskus keskellä yätä hiippaalin taloos asioollani ja tuli miälehen, notta mitäs ny sontaluukusta näkyy. Joo; Lilly Allen siälä piti jotaki konserttia. En saanu silimiäni tahi korviani irti tuasta sessiosta. Ja ihan varmahan imin viimmeesekki mehut tuasta taltioonnista. Mullon ny miälestäni kaikki sen taiteelijan kiakot kotona.

Näin menöö.

profiloontia

Ulukomaalaasprofiloonnista viittii jokku jauhaa, vaikkolis tyätä tosiski. Soon ihan varma paikka, notta Suames, niinku  tääläki kollatahan imehisen paperit, jos on kulukijalla pikkuusen haintuvat käkkärällä ja naama kalapiaa päivettynehempi.

Minen tiätysti oo klapistellu luurankuani ku muutamia kymmeniä vuasia pitkin erilaasia turuja ja taruja. Kyllä soon herran tosi notta, jos kulien turpaani pääs tai mun silimiklasieni alta näkyy tummanvoittoosta nahkaa, saan ihan varmasti seliittää kulukemisiani palio tarkemmin ku minä nykyysenä ittenäni.

Länsimaalaasen näkööset ov vissihin täs profiloonnis luatettavamman oloosia ku pikkuusenki etnisyytehen vivahtava matkustuskaveri. Sillä länsimaalaasen näköösellä voi olla peräsuali täynnä pään sekoottamisehen tarkootettuja mömmöjä. Silti se toisennahkaanen otetahan rivistä ja kopeloorahan kaikki intiimikki paikat.

Ev valita omasta kohtelustani, soon ollu aina asiallista. Ei oo kukaa kummikintahilla hipelööny mun peräpukamia tai mitää sellaasta muutakaa arkaa kohtaa. Moon niin helevetin tavanomaasen näköönen moukka, notton passi ja muut pärehet piisannu. Hävettääki tämä tavanomaasuus. Pitääs tällätä eres nenärengas niistimehen, notta tulis haastehia.

Täs maas pitääs kaikkilla olla aina hernkilöllisyyren toristamisehen pärehet taskus. Oliskohan siitä jo toistakymmentä vuatta, ku olimma silloosen ja nykyysenki asuunkumppanin kans saatu kolehet uutehen kämppähän. Oli kömmeliautoki jo viäty takaasi laihnavarikolle.

Hörpittihin siinä lähtömalioja, ku molin sitte ehtoolla liitämäs finelandiahan. Hyvää soli se liämi kovan viikonlopun perähän. Tuli sitte sen soittoruakalan etehen muutama jurvalaasten koijarien kulukinehen näköönen piironki.

Mitäs siinä seleväs asias. Pian valuu tupa täytöhön tympiän näköösiä äijjiä. Akkoja ei ovenraosta tullu. Äijjät pisti ovet suluki ja rupes kuurnikoottemahan asikaasten irentiteettiä. Pari koppafoorttia siitä oven erestä lähti täynnä mun kotokylääsihin nähären etnisen näköösiä asiakkahia.

Multa ja rakkahaltani kukaa ei muistanu eres kysyä mitää pärehiä. Oli mullaki kaikki sellaaset joukos, ku olin menos ilimasatamahan niiren kuppien perästä. Soon sellaasta arkipäiväästä profiloontia täälä ja tuala ja kaikkis länsimais.

Vaikkon likinäkö pikkuusen karoksis, päällenäkö on kyllä reiras. Ainaki mum miälestä. Sehän mun pelasti koppiautolta.

nöttköttiä

Johonaki juaruluukus oli uutinen, nottoli jostaki hurrien varastoosta löyty muutamankymmentä vuatta vanahaa säilykeslihaa. Niihin oli jo keriitty sorvata uuret parasta ennen päivämäärät ja tiätysti fläsä raharattihin sitte puarien hyllyylle jäläkimarkkinootavaksi.

Minen imehtele yhtään tuata asiaa. Tääläkin on useen lyäty tarioushinta päivämäärän päälle. Son varmahan kätevämpää, ku ny ruveta uusia numeroota skriivaamahan. Joskus mäkin yritin repiä niitä liimaperia irti, notta näkisin miton sinne alle säilötty.

Ev viitti enää yrittää tapeetoontia tärvätä, ku niis on niin luja liima, notta varmahan onnistuu epä. Jonsei oo tavaroos päivät ja hinnat reheristi luettavis, mumpualesta kauppias saa jatkaa ihan vapahasti elintarvikesmuseonsa ylläpitua.

Tuli nyv vaan miälehen, ku olin taistelemas tuala itärintamalla. Meirän noukan etehen lykättihin niiv vanahaa vanikkaa, nottoli isävainaaki ollu vasta pikkuunen koltiaanen niitä leivottaas. Ei varmahankaa ollu leipuri enää henkikirioos silloon ku leivillänsä herkuteltihin. Kopahutettihin leipää pikkuusen pöyränreunahan, niin enimmät koppakuariaaset  ja muut elävääset krapisi laattialle.

Kyllä niitä silloosiaki päivämäärä yritettihin piilootella. Eiku se ennen isoja sotia leimattu paperi pois leipäknipun päältä ja tuates oli ihan tuaresta. Pääsipä ne herkun asukikki pikkuusen jaloottelemahan siältä ahtauresta. Jokku niistoli viälä kävelykunnoski, mutta enimmäksensä noli vainajia niinku tuattehen leipaassu mestariki.

Mä köyhäkaula käytän kyllä ihan tyylillä hyväkseni pian vanaheneviä lihoja ja leipiä ja maitojak.i Mä sihtaaan tärkiimmät hankintamatkani lauantaiehtoohin. Silloon viikonloppuna tai alakuviikosta vanahenevaa ruakaa saa murto-osahintoohin. Sitte vaan kotia köökkihin ja niihin tuloo palio lisäarvua ku paisteloo klimpit siinäpaikas. Ja ku uuniki varmahan tuloo lämpööseksi, siitä vanahanevasta mairosta on hyvä paistaa oikee makiaa kropsua.

Kropsutaikinahan en kyllä kelepuuta vanahoja nisujauhoja, vaikka jonkullaanen lihansyäjä oonki. Minev vaan tykkää kropsus niistä maroosta, miton  iäkkähis nisujauhopussiis. Ja mummiälestä ne elukanraarot on jotenki kuvottavan oloosia ku ne kärventyy kropsun kuarehen.

Mutta ah, ku se tuarehista jauhoosta vatkattu krosu sitte tuloo syäntihin. Moon teheny kaikellaasia sörsseliä omenoosta, pihilajanmarioosta, raparperistä, tyrniistä, mansikoosta... ja vaikka mistä. On tosi nautittavaa levittää siihen kropsun pintahan erimakuusta mömmää eri päivinä ja miksei joka vinkalehenki voi syärä eri höystehes.

Hernes tai perunahillua enoo viälä saanu äntihin. Porkkanoosta en meinaa yrittääkkää, ku ne kasvaa täs maas kauheeksi mättähiksi. Kaupan porkkanat saa jäärä mum pualesta hyllyhyn mustumahan.

turpahan tuli

Mäki sain  korvihini korvarenkahan reikiöömiä, vaikken ollu niitä tilannukkaa. Joku nyssykoira, keltaanen noutaja hyäkkäs täysillä mun terroristikoiran kimppuhun. Jostaki auton alta tuli viälä joku tukkasilimääne hauva tyynnööstelemähän verityätä.

Joku äijä siinä potkii mun kiinniolovaa syräsnystävääni ja toinen töyhtöperset rupes kans tarttumahan mun kultani kimppuhun. Aina tilannes on kattojan käsis ja silimis. Joku siitä hurttakasasta onnituu puhkoomahan mun korvani ja sormeni. Muut rakit oli irtonaasian, mun pannas.

Minen ymmärrä ranskankiältä ku pakosta. Keltaasen noutskun omistaja vaahtos mullen ku tuluvaanen koski. Ev voinu jäärä mun kiintonaasten ja sen franskun irtonaasten hauvojen väliä selevittämähän. Mulloli omat ja toisten rakit hampahillansa kiinni korvis ja käpälis.

Tosi kaukana oli sovitteleva asennes tilantesehen. Mulloli kiirus häipyä alttarilta hevon helevettihin. Huuti se mulkendaali jotaki ranskaksi poliisista. Olokapään ylitte ilimaasin sillen belegiaksi tervetulokutsun halapahan majahani. Siten muistanu siinä hässäkäs mainaasta, notton perunaa, mansikkaa, sipulia, hernestä ja muuta hyvää kotia viämisiksi.

Orotan ny jantus jaloo, notta klapajuttaako ovikellua poliisi, palomiäs tai purukoira. Elämä on. p

Syän ny

Oon tullu hauranneheksi maahan molellaasia sipulia, viälä monellaasempias perunoota ja mun monen lajin hernehet ja mansikat kukoostaa.  Oon tuala rästäsvuaros ku pellos; viälä ku olis muukimas yks lehemä ja pari päkärää määkimäs. Kukoot rupiaa huutamahan viireltä, niiten halua, mutta pari kanaa. Minen tiärä heruttelisko ne mulle mulkendaalia.

Elämä on. Toistaaseksi. Mun tuloo siitä hyvä miäli, ku en osta kyproslaasta uutta perunnatuatantua, kaakerran vaan peräpukamat pystys tuala omas ryyrisnäni. Elämäs on. Oon huamannu. Kolerat maksaa kaupas pari ekua viireltäkilolta.

Mun perunansiämenekki maksoo helevetin palio enee ku mun satoni arvo on kaupas. Sarosta ny justihin nautin. Kumminki, enkä haikaale minkää prostituoitujen tuattehien perähän.

Ku on ollu niin lyhkäänen elämä tähänastisehen nähären, ev voi tiätää nottonko mun kaalimaas ollu joskus atoomivoimala tai putnikkien lähärätyskeskus. Yli kymmenehen vuatehen moov vaan saapastellu tällä tontilla. Kuulin justihin, notton tuala krekooliis joku muuki vilahtanu.

Pohojalaasjuntturana en tiätysti tiärä aasinsillasta tuan taivahallista. Haluaasin kyllä nähärä aasin, joka menöö jollekki sillalle. Ihan varmahan se rupiaa järsimähän sillankaitehia ja pistää nelijarrut pykälähän. Tunnen muutoosta joitaki aasia täs likellä. Nei pirä kyllä mua sukulaasenansa. Imehtelen sitä.

 On jääny juaruamati, notton mulla yhyren lauroolaasen putujussin rullasukset tuas ovipiäles lähärös seikkaaluuhin. Koko homma on täyrellisesti hanskas. Nua rullittimet, mulla hyvät monot, kätyymet, kiiltävä roikoottelutamines.

Ja sitte joka lähärön eres tuloo pakokauhu. Viimmeeseksi rullittelin pian kipsijalaan jäläkehen. Olympiavoittajalta ostetut vehkehet tilttas ja mun kipiä jalaka meni ympäryysyä. Tuli pikkuunen kauhu, joka ny pitääs sulattaa.

Eiku, joo tai ei. Onhan ne vehkehet kehittööpyny nuasta aijjoosta. Raportootten.

Hohhoijaa

Ov vissihin tiarootusvälinehistä kaikki muut huilimas sateesta kesää sääskien seas paitti kaffinkeittäjät. Sanon kyllä, notta journalismi vetelöö ny viimmeesiänsä. Ei sellaasia juttuja kauaa viitti lukia, mistei tuu mitää selekua asioohin mitä, mihinä, kuka, koska, minkä tähären. Ei tiätysti oo uutinen jos koira söi miähen, mutta jos miäs söi koiran, soon uutinen. Mutta kuinka uutinen nykyysin kiamurrellahan, soo ihan ruskiasta reijjästä.

Tänäki aamuna veturi oli halakaassu kuarma-auton ja hytti oli lentäny mettähän ja ohjaimen polttoainessäiliö oli syttyny palamahan. Jotta mitä?

Varmahan nämä paskajutut on osaksi houkutusta ostamahan sitä paperilehtä. Ihinen vissihin ajatteloo, notta otan selekua kuinka se auto oikee halakes ja mihinkä se hytti oikiasti singahtikaa??
( är det hytta på svenska?) Ohjain voi olla suittet tai tratti tahi sarvet. Enoo koskaa kuullukkaa, notta tuallaasihin paikkoohin olis saanu piilootettua  petroleum tankkia.

Sorry ny vaan, ik begrijp niet deze uutista. Oon jääny kauhiasti muutoonki pois ymmärtämisestä. Harmi, notta mun ihastuttava suamen opettaja on teheny tupakkilakon ja muutoostaki pirättäny hengittämisen.

Vissihin ei oo enää merkitystä halakeeko kuarmuri vai katkeeko se. Jos asiaa ajatteloo joinki teknisellä räpsyllä, on. Tällääsellä tyhymällä lukijalla tuloo miälehen, notta sen veturin noukas olis ollu lumiaura ja se kuormuri olis joinki kulukenu samoja raitioomia pitkin. Lueppa juttu painetusta leherestämmä huamenna. Niinhän sen jutun peräs muistaakseni seisoo.

Uutismokat on tahallisia, mutta vasitenki tahattomia. Suamalaanen kiälenkäyttö on ihan katees. Nykypoloven ns. toimittajat ei tiärä erua sanoolle halaki tai poikki, ollahanko rivis eli jonos, onko varaas viäny autosta renkahat vai pyärät. Joopa joo.

Saarnan mitä saarnaan. Mummiälestä leheristä pitääs saara tiato asiasta, miton tapahtunu tai mitei oo tapahtunu. Mulla menöö juttu ku juttu ihan mettähän, ku käytetähän kiältä päin persettä ja termiista ja itte asioosta ei oo mitää tiatua. Ja sitte yritetähän asikaasen kävelevän likimmälle rautatiäkioskillen.

Jos koulus ei oo enää kiäliopintuntia eikä tyähön tutustumista, asiooren selekua ei saa Suamen maan kermaltakaa. Oho, lain jälähen, voihkii jonku lennokkifirman pomo rosvoosesta asuntokaupastansa. Yksityynen salakokousmatka, sanoo atta vuasi sitte. Kuinkas käytihin, valtio maksaa.

Kuntauuristus. Ev viitti eres sanua kuinka paliao siinä asias kans valehrellahan. Suamalaanen asioosta tiaroottaminen on ny alemmalla tasolla ku kivikaurella. Silloon kysymyksehen röh  toinen karvapää sanoo surennahkansa takaa, notta röh röh. Ja mitä siinä sitte seleväs asias. Jonsei tullu selekua, väkevämpi rupes nirhaamahan päätä irti siltä huanomman saattooselta.

Salamyhkääsyys korpiaa mua niin helevetisti, notta seuraavaksi muutan paratiisisaarellen. Mitä, upposko se jo? Jonsei, heilutan vasikanhännällä tervehyysiä jonku koralliriutan päältä.

Tääläpäi sankarootti aikanansa Asterix ja Obelix (tarinooren jäläkehen). Turpahan tuli  kusipäisille roomalaasille, jos ne rupes viininhöyryystä hengitystänsä liian likiitte huakumahan.