keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

nöttköttiä

Johonaki juaruluukus oli uutinen, nottoli jostaki hurrien varastoosta löyty muutamankymmentä vuatta vanahaa säilykeslihaa. Niihin oli jo keriitty sorvata uuret parasta ennen päivämäärät ja tiätysti fläsä raharattihin sitte puarien hyllyylle jäläkimarkkinootavaksi.

Minen imehtele yhtään tuata asiaa. Tääläkin on useen lyäty tarioushinta päivämäärän päälle. Son varmahan kätevämpää, ku ny ruveta uusia numeroota skriivaamahan. Joskus mäkin yritin repiä niitä liimaperia irti, notta näkisin miton sinne alle säilötty.

Ev viitti enää yrittää tapeetoontia tärvätä, ku niis on niin luja liima, notta varmahan onnistuu epä. Jonsei oo tavaroos päivät ja hinnat reheristi luettavis, mumpualesta kauppias saa jatkaa ihan vapahasti elintarvikesmuseonsa ylläpitua.

Tuli nyv vaan miälehen, ku olin taistelemas tuala itärintamalla. Meirän noukan etehen lykättihin niiv vanahaa vanikkaa, nottoli isävainaaki ollu vasta pikkuunen koltiaanen niitä leivottaas. Ei varmahankaa ollu leipuri enää henkikirioos silloon ku leivillänsä herkuteltihin. Kopahutettihin leipää pikkuusen pöyränreunahan, niin enimmät koppakuariaaset  ja muut elävääset krapisi laattialle.

Kyllä niitä silloosiaki päivämäärä yritettihin piilootella. Eiku se ennen isoja sotia leimattu paperi pois leipäknipun päältä ja tuates oli ihan tuaresta. Pääsipä ne herkun asukikki pikkuusen jaloottelemahan siältä ahtauresta. Jokku niistoli viälä kävelykunnoski, mutta enimmäksensä noli vainajia niinku tuattehen leipaassu mestariki.

Mä köyhäkaula käytän kyllä ihan tyylillä hyväkseni pian vanaheneviä lihoja ja leipiä ja maitojak.i Mä sihtaaan tärkiimmät hankintamatkani lauantaiehtoohin. Silloon viikonloppuna tai alakuviikosta vanahenevaa ruakaa saa murto-osahintoohin. Sitte vaan kotia köökkihin ja niihin tuloo palio lisäarvua ku paisteloo klimpit siinäpaikas. Ja ku uuniki varmahan tuloo lämpööseksi, siitä vanahanevasta mairosta on hyvä paistaa oikee makiaa kropsua.

Kropsutaikinahan en kyllä kelepuuta vanahoja nisujauhoja, vaikka jonkullaanen lihansyäjä oonki. Minev vaan tykkää kropsus niistä maroosta, miton  iäkkähis nisujauhopussiis. Ja mummiälestä ne elukanraarot on jotenki kuvottavan oloosia ku ne kärventyy kropsun kuarehen.

Mutta ah, ku se tuarehista jauhoosta vatkattu krosu sitte tuloo syäntihin. Moon teheny kaikellaasia sörsseliä omenoosta, pihilajanmarioosta, raparperistä, tyrniistä, mansikoosta... ja vaikka mistä. On tosi nautittavaa levittää siihen kropsun pintahan erimakuusta mömmää eri päivinä ja miksei joka vinkalehenki voi syärä eri höystehes.

Hernes tai perunahillua enoo viälä saanu äntihin. Porkkanoosta en meinaa yrittääkkää, ku ne kasvaa täs maas kauheeksi mättähiksi. Kaupan porkkanat saa jäärä mum pualesta hyllyhyn mustumahan.

2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Jaa, nyt vasta älysin, että kropsuhan on ihan tavallista pannaria...

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Sanna; sitä soon pannaria. Kysyyt muutoosta jonku toisen asian yhteyres rullasuksien pirättämisestä, muistaakseni. Mullon sellaaset paappamallit jokkei meekkä kovin kovaa. Mutta viälä son pikkuusen arvootus. Rullaluistelu mulla loppuu jarruttamisongelmahan ja kolffi väärähän käsiasentohon. Onhan täs viälä syvämmeren sukellus ja Himalajalla kiipeely kokeelemati.