torstai 14. kesäkuuta 2012

oon pahoolani

Kiva, ku sanoo entisen kummisaapasfirman nykyynen johtaja, jotta tariotahan kymmenelle tuhannelle tiällä vaeltaminen pikkuusen enemmän ku suasituksena. Reippaaluhan teköö aina hyvää rumiskunnollen.Toivottavasti niitä saappahiaki viälon jäliellä, jottei vain tennissukat keltää kastu satehen sattues.

Isooherra ei pistä jalakaansa maahan, notta jokku Reinot piisaa sillen ja siinäki säästyy pikkuusen hynää. Hotellien dolomiitiilla Reinot saattaa pikkuusen vingahrella, mutta tuloohan tuata ääntä muutoostaki lentsikoos ruakituulta.

Minoon pitäny aina vitsinä sitä, notta jos osaat teherä kummisaappahia, osaat teherä matkapuheliimiaki. Noli alakuhun mobira -nimisiä ne kummisaappahien jäläkeeset. Munki kuarma-auton kokoosehen vehkesehen kruuvattihin Kurikas pari päivää sellaasta hyysikän kokoosta vehejestä.

Mulloli kerranki jotaki itärajan takaasia heraasmiähi kyytis. Joku niistä rupes tiarustamahan, mikon tua puhelimen luurin näköönen klöntti tuas etupenkkien välis. Kattoon vaihretkepin pualohoosen olokani yli hämmästynehenä. Se matkaalija tosisnansa viisas sitä alakunokiaa.

Herra tiarusti, notta voiko sillä oikiasti soittaa johonku, vain onko tua länsimaalaasta rekvisiitta meillen. Mulloli silloon näppäämet johonaki käyttämättömän tuhkalooran kannes kiinni. Letkut oli johonaki siälä luukun tana kerällä. Sanoon sillen, notta koita näppäällä tuasta akkas numero Moskovahan ja ota tua luuri kourahas.

Yhteys oli sille äijälle Jönköpingin mettiltä palio isoompia asia ku Laika -koiran kiärtäminen ympäri maapallua. Sillooset vehket oli varmahan resingnootu vasimen pualohoosesta kummisaappahan tuatantolinian iirrustuksesta.

 Olin sitte sen kummisaapasfirman puheliimen kans Gröna Uddennin leiriintymisaluehella. Kukin tiätää, paikka meren rannas ja siältä pitää kuavittaa ylähäppäin ku pois lähtöö. Soitin siinä sitte fastalandiahan jäänehelle sukulaaselle pari minuuttia.

Se kummisaapaslinian tuates oli viäny mun 24v ja 180 amppeeritunnin akut tyhyjäksi. Jottoli sitte sillekki päivälle hommia. Raastoon ne puhelinvehkehet irti siitä koslastani ja hommasin Ericsonin. Ei maksanu ku 33 tuhatta silloosta markkaa. Mitä ny vähästä. Mun piti oikee käyrä kumartamas pankkiiriaki tuan asian tähären.

1 kommentti:

Sanna kirjoitti...

Onpa ihanaa, kun sulta on ruvennu tuleen taas tätä tekstiä :)